torstai 14. kesäkuuta 2012

Kaupunkiekologi-kaupunkisuunnittelijan dilemma

On suht vaikeaa, kun intohimona on kaksi ensituntumalta vaikeasti yhdistettävää asiaa. Kaupunkiekologin näkökulmasta rakentaminen on aina pahasta: kaupungin tiivistäminen heikentää ekosysteemipalveluja ja levittäminen tuhoaa lajien elinympäristöjä. Toisaalta kaupunkisuunnittelija haluaa toimivan ja elävän kaupungin. Jonka siis pitäisi saada kasvaa ja kehittyä ilman turhia rajoituksia.

Minusta kaupunkiekologia ei saa olla ase nimbyille. Kaupungin kaikki pusikot ja metsiköt eivät ole merkittäviä. Toisaalta jotkut ovat, eikä niitä saa kaupunkisuunnittelijakaan megalomaanisuuksissaan tuhota.

Eli jos kaupunkiekologit sanovat ne paikat, joihin ei saa rakentaa, ja sitten asia olisi loppuunkäsitelty? Kyllä tämä lienee olevan ihan sanottavissa: esim. suojelualueiden optimointiin on olemassa monia tietokoneohjelmia, joiden luulisi soveltuvan kaupunkeihinkin. Duuni vaan on iso: luontokohteita ei ratkaise vain se, mitä siellä elää, vaan myös se, minkälaisena alue on osana muuta luontoverkostoa. Gradu/väikkäri, anyone?

P.S. Eihän kaupunkiekologia ole pelkkää rakentamisen kieltämistä, vaan myös ohjaamista. Mutta siinähän ei ole mitään dilemmaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti