tiistai 23. elokuuta 2016

Arvostelussa: Helsingin viheraluestrategia

Helsingin yleiskaavasta päätetään viikkojen sisällä. Vastikään ilmestyi yleiskaavaa täydentävä julkaisu, VISTRA II eli viher- ja virkistysalueiden strateginen kehityskuva, jossa luonnostellaan, miten se Helsingin vihreys ja vehreys oikein toteutetaan. Nyt luvassa sangen pikainen katselmus, lähinnä itselleni julkiseksi muistiinpanoksi.

Lisäys 23.8.16: Kyseessä on siis jossain määrin yleiskaavasta irrallaan oleva projekti, mikä osaltaan selittää ristiriitoja yleiskaava- ja viheraluekarttojen kanssa. Tässä tapauksessa vasen käsi on kuitenkin tiennyt, mitä oikea tekee, joten ihan täysiä tyylipisteitä ei satele.

Kiitämme:

  1. Viheralueiden jatkuvuuteen ja saavutettavuuteen on kiinnitetty esimerkillistä huomiota! On tunnistettu vihersormien kannalta hankalat paikat isojen teiden ja ratojen kanssa ja esitetään alikulkuja ja vihersiltoja. Myös reitistöjä on mietitty oikein mallikkaasti ja tunnustettu tarve selkeälle opastukselle viheralueiden ja -reittien välillä ja sisällä. Poikittaisiin viheryhteyksiin on panostettu kunnolla. Lisäksi on mietitty aivan todella mallikkaasti sitä, miten viheralueille pääsee asutuksen keskeltä. Papukaijamerkki!
    Tämä on erittäin hyvä. Vihersormilla menee "runkoreitit", ja lisäksi koko kaupungista on mietitty (oranssit) reitit laajemmille viheralueille. Kuvat suurenevat klikkaamalla.
  2. Viheralueiden hierarkia on esitetty selkeästi, mikä toivottavasti näkyy myös esim. reitityksessä. Kaupunginosapuistokosepti on esitetty hyvin. Mutta miksi ihmeessä niitä ei huomioida kaavakartalla? En pystynyt ymmärtämään silloin kun kaava ilmestyi, enkä pysty ymmärtämään vieläkään.
  3. Eri viheralueille ja vihersormien osa-alueille on rohkeasti esitetty omaa luonnetta. Itse kannatan ja suuresti; aikanaan tultiin eräässä suunnittelukilpailussa siihen tulokseen, että jos haluamme turvata jonkin viheralueen, pitää sillä olla hyvin selkeä ja ilmeinen karaktääri. Näin ihmiset tunnistavat alueen ja kiintyvät siihen.
  4. Hulevesiä käsittelevät tekstit ovat sangen tasapainoisia. On tunnistettu tulevaisuuden ongelmakohdat, ja eikö kaupunkiekologi nyt ala kehräämään tällaisesta tekstistä:
    "Hulevesien käsittelyssä suositellaan kokonaisvaltaisempaa hulevesien hallintaa, jossa jäljitellään luonnollisia valuntaprosesseja. Käytännössä tämä tarkoittaa rakentamisalueilla vettä läpäisemättömien pintojen määrän minimointia, hulevesien imeyttämistä ja viivyttämistä erilaisten vesialtaiden ja kosteikkojen avulla. Luontaiset hulevesien hallinnan keinot, kuten hidastavat ja puhdistavat rakenteet pienentävät hulevesien aiheuttamia riskejä. Puhdistavia rakenteita ovat esimerkiksi kosteikot ja hulevesialtaat, hidastavia niiden lisäksi myös avo-ojat, painanteet ja viherkatot."
  5. Myös rakennusalueisiin on kiinnitetty huomiota: peräänkuulutetaan maanvaraisia pihoja ja mainitaan viherkerroinkin. Kuulostaako tutulta?
Moitimme:
    1. Kyllä tässä on nyt kaupunkiluonto sivuutettu aika lailla täysin.  Tottakai tekstissä roikkuu sellaisia sanoja kuin "ekologinen yhteys" ja metsäverkosto, mutta niistä ei vedetä minkäänlaista linjaa. Ei näin! Esimerkiksi vihersormien osa-alueita tarkasteltaessa pitäisi ehdottomasti ottaa kantaa myös siihen, millaista kaupunkiluontoa alueella on tarkoitus tulevaisuudessa olla.

      Kuvaavana esimerkkinä lainaus sivulta 17:
      "Ekologisen verkoston osalta jokaisella tarkastelutasolla on lähtökohtana, että viherverkosto toimii ekologisena verkostona, eikä sitä sen vuoksi esitetä kartoilla erikseen." Tämä on toki oikein ylevä ja oikea tavoite, mutta kyllä se vaatisi koko kaupungin tason tarkastelua; tämän paperinhan on tarkoitus ohjata tulevaisuuden asemakaavoitusta ja puistosuunnittelua. Tässä pitäisi esitellä ne periaatteet, miten ja millainen ekologinen verkosto esimerkiksi Pohjois-Helsinkiin halutaan luoda, ja mitä se vaatii.

      Kuvaavana esmerkkinä nro 2: niittyverkosto-sanaa ei löydy koko paperista kertaakaan, vaikka se on yleiskaavan teemakartan ehkä hienoin ja innovatiivisin oivallus. EI NÄITÄ VOI JÄTTÄÄ VAIN "TARKEMMAN TASON SUUNNITTELUN" VARAAN!

      Paperissa ei esitetä periaatteita tai esimerkkejä siitä, miten kaupunkiluonnon monimuotoisuutta voisi lisätä osana tavoitteellista viherverkostoa - ja mille alueille mitäkin toimia kannattaisi kohdentaa. Tämä olisi ehdottomasti tämän paperin tasoinen juttu.
    2. Viestinnällisesti rapsan tekee vaikeaksi se, että välillä kyse on enemmän mainoksesta kuin ohjeistuksesta/selvityksestä. Kyllä tämmöisessä visiopaperissa saa ja pitääkin olla jonkin verran puhdasta fiilistelyä mukana, mutta:
      1. Viheralueet on yritetty esittää ikäänkuin nykyisessä laajuudessaan, häivyttäen epäselvästi rakennetut alueet pois. Seiskää sanojenne takana, ksv! Jos olette rakentamassa viheralueille tulevaisuuden kaupunkirakenteen nimissä, älkää yrittäkö häivyttää sitä pois paperissa, joka käsittelee tulevaisuuden viherrakennetta.
        Miksi metsään rakentamista pitää näin häivytellä, jos kyse on tulevaisuuden viher- ja kaupunkirakenteesta?

        Erityisen härskiä on se, että Herttoniemen metsää ei ole edes yritetty häivyttää, vaan se on esitetty mukana tulevaisuuden viheralueita! Kaavakartassa alueelle on tungettu pikseleitä vaikka ja millä mitalla. Nyt jumalauta oikeesti! Haluaisin olla kiva ja ymmärtäväinen, mutta tämä on ihan vaan kusetusta.
        Tämän mukaan Viilarintien eteläpuolella ei metsää häviäisi.

        Yleiskaavakartan mukaan Hertsikan metsää taasen rouhittaisiin melko reippaasti.
      2. Epämääräiset mainos-, tai siis identiteettipuheet tekevät mm. luonnonhoidon arvioimisen mahdottomaksi. Mikähän ihme on Keskuspuiston "Stadin skutsi"? Millaista skuttaa sen on tarkoitus olla? Mitä arvoja siellä painotetaan? Yrittäkää edes.
      3. Viheralueiden aktiviteettien seuraaminen on tehty kovin vaivalloiseksi. En tiedä onko tässä kyse suunnittelijoiden visuaalisen viestinnän vs. meikäläisen tekstimuotoisen viestijän tottumuksista, mutta minun on hyvin vaikea seurata noiden kuvakkeiden kautta, mitä kaikkea tulevaisuuden viheralueilla kehitetään. Miksei niitä voisi vaan kirjoittaa auki?
        Mitä nämä nyt oikein tarkoittavat?
Toivomme:
  1. Että vielä jokin päivä luontokysymykset otetaan luontevasti ja läpileikkaavasti mukaan suunnitteluun, ja että kaupunkiluonnon ja sen monimuotoisuuden suhteen vallitsisi jokin näkemys. Köykäisimmilläänhän kyse on siitä, istutetaanko puistoon paljon kukkia vai jätetäänkö istuttamatta.
  2. Että kaikesta huolimatta tulevaisuuden Helsingissä olisi sijaa myös jäsentämättömälle jouto- ja jättömaalle meille laitakaupungin estetiikasta ja omaehtoisemmasta virkistyksestä pitäville.

tiistai 9. elokuuta 2016

Korttelipihat ja kaupunkiekologia

Olen ollut kovasti ilahtunut viimeaikaisista korttelipihoja koskevista puheenvuoroista. Esimerkiksi Yle teki taannoin jutun korttelipihoista, jotka parhaimmillaan tuovat kesämökin rauhaa, toisaalta tarjoavat lapsille hyvän ja turvallisen temmellyskentän. Myös Timo Hämäläinen ruoti blogissaan ansiokkaasti ja perusteellisesti hyvien ja puistomaisten korttelipihojen merkityksestä urbaanin elämänlaadun sekä kaupunkiympäristön kohottajana. Allekirjoitan.

Helsingissä toimii myös pihoihin keskittynyt kollektiivi, Korttelipihat takaisin, joka pyrkii lisäämään avointa ja luonnonläheistä pihakulttuuria kantakaupungissa. Timon blogia referoidakseni korttelipihatyyppien tarkoituksena on mm. kehittää kaupunkilaisille työkalupakki, joka sisältää erilaisia käytännöllisiä, juridisia ja sosiaalisia ohjeita kaupunkipihojen ehostamiseen sekä eri taloyhtiöiden pihojen yhdistämiseen yhdeksi korttelipihaksi. Aivan upeaa työtä! Tätä juuri on kaivattu! Toivon kaupunkipihatyypeille kaikkea hyvää ja suurta menestystä, sekä paljon mukavia korttelipihoja tulevaisuuden kantakaupungissa.

Tällä pienellä otannalla voitaneen siis sanoa, että hyvin tehtyjen korttelipihojen edut ovat verrattomat: umpikortettelin piha toimii pienenä, rauhallisena puistona, jonne voi hyvillä mielin laittaa pienenkin lapsen touhuamaan, sekä kaunistaa ikkunanäkymiä ja tarjoaa seurattavaa vuodenaikojen vaihdellessa. Hyvällä pihalla voi myös möyriä istutusten, jopa pienviljelmien kanssa ja istuskella naapurien kanssa. Mullassa möyriminen ja kasvillisuudessa rymyäminenhän lisää myös vastustuskykyä ja vähentää autoimmuunisairauksien riskiä (Rook 2013). Lisäksi kukkivat kasvit tarjoavat mettä pölyttäjille ja puut ja pensaat elinpaikkoja linnuille ja hyönteisille.

Korttelipihat ovat parhaimmillaan reheviä puistoja. Kuva: Timo Hämäläinen

Puistomaisten korttelipihojen rakentaminen on siis erinomainen juttu korttelin asukkaille. Mutta kaupunkiekologin hattu päässäni haluaisin jatkaa listaa myös sillä, että korttelipihoilla olisi suuri potentiaali koko kaupunkiekosysteemille. Biomassa, kasvillisuuden peittämä pinta ja puut ovat monella tapaa kriittisiä kaupunkiekosysteemin "aineenvaihdunnan" kannalta, myös tiiviissä kaupungissa, ja niiden lisääminen olisi helpointa juurikin pihoilla.

Otetaan esimerkiksi kaupungin mikroilmasto. Kivikaupunki on kuuma paikka. Tummat, päällystetyt pinnat, kuten asfaltti, kivetys ja rakennukset pidättävät lämpöä ja ovat albedoltaan heikkoja, eli ne heijastavat huonosti auringon lämpöä takaisin ilmakehään. Toisaalta liikenne ja muut kaupungin laitteet tuottavat hukkalämpöä välittömään kaupunki-ilmastoon. Tarpeeksi suurissa kaupungeissa tämä nk. lämpösaarekeilmiö on jo kansanterveydellinen ongelma, sillä etenkin vanhukset ovat herkkiä liian kuumalle ilmalle.

Tiiviissä kaupungissa on suurin riski helleoireille. Kuva: HSY

Kasvillisuus auttaisi tähän. Puut varjostavat maanpintaa, jolloin se "imee" vähemmän lämpöä. Lisäksi kasvillisuuden korkeampi albedo heijastaa jonkin verran lämpösäteilyä pois maanpinnasta. Tämän lisäksi kasvit viilentävät kaupunki-ilmaa evapotranspiraation avulla: kasvit haihduttavat lehtiensä kautta ilmaan vettä, joka sitoo ilman lämpöenergiaa. Ja tämä on kovin merkittävä tekijä kaupunkien mikroilmastossa. Bowler ym. (2010) esittivät meta-analyysissään, että viheralueilla oli keskimäärin yhden asteen viileämpää kuin ei-viheralueilla. (Joskin heidän mukaansa tutkimukset vaihtelivat aika paljon ympäri maailmaa, joten tätä yhtä astetta voidaan pitää alustavana tuloksena; vaikutus on mieluummin ylös- kuin alaspäin.)

Yksittäisillä pihoilla vaikutus voi olla vielä suurempi. Shashua-Bar ym. (2009) vertailivat erilaisia pienten pihojen varjostustapoja, ja puusto+ruoho oli selvästi tehokkain yhdistelmä; ilman lämpötila oli "tyhjään" pihaan verrattuna 2,5 astetta viileämpi, ja maanpinta jopa yli 20 astetta viileämpi. Toki ko. tutkimus on tehty Israelissa, joten vaikututkset ovat suuruudeltaan tuskin täysin yksyhteen Helsingin kanssa, mutta en oikein keksi, miksei perusperiaate olisi samankaltainen myös näillä lakeuksilla.

Puut viilentävät ilmaa. Kuva: Shashua-Bar ym. (2009)

Kaupunkipuut myös parantavat ilmanlaatua, sillä kasvillisuus sitoo itseensä erinäisiä saasteita aineenvaihduntansa yhteydessä. Royn ym. (2012) systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa mainitaan kaupunkipuiden vähentävän moneen kertaan todistetusti lukuisia ilman epäpuhtauksia (ks. alla).

Taulukon lähde: Roy ym. 2012.

Ilmanlaatuun vaikuttaa kuitenkin paljon ilman liikkeet, joten "lisää puita kaikkialle" ei ole välttämättä ilmanlaadun kannalta paras vaihtoehto. Vilkkaiden katujen varsilla katupuut voivat estää ilman vaihtumisen ja jättää epäpuhtaudet lillumaan katukuiluun - kasvillisuus kun ei ime läheskään kaikkea. Vastoin parempaakaan näkemystä suosisin siis tässäkin mielessä puiden ja pensaiden istuttamista nimenomaan korttelipihoille: ilma saa vaihtua rauhassa katukuiluissa, mutta kaupungissa on silti paljon puustoa ja kasvillisuuta saastepartikkeleita imemässä.

Toisaalta korttelipihat muodostavat melko ison osuuden kivikaupungin pinta-alasta. Mitä suurempi osuus pihoista on päällystettyä pintaa, sen suuremmat ongelmat meillä on hulevesien kanssa. Jos taas kaikki kantakaupungin pihat olisivat luonnonmukaisia, ne pidättäisivät kaupunkitasolla jo marginaalista suuremman määrän vesiä viemäristöä kuormittamasta, vesistöjä pilaamasta - ja kiitos kasvillisuuden, palauttaisivat veden kaupunki-ilmaa viilentämään. Kysäisin tästä parilta päivystävältä maisema-arkkitehtikaveriltani, ja heidän mukaansa täysin luonnollista maaperää ei pihoille käytännössä voi saada, sillä pelastusajoneuvoja yms. varten pitää rakentaa tarpeeksi kantavia reittejä. Kuitenkin loppuosa pihasta voi (lue: pitäisi) olla myös vettä pidättävää ja kasvillisuutta tukevaa maaperää, eikä pihoja pitäisi ehdoin tahdoin päällystää esim. parkkipaikoiksi.

(Toki pitää muistaa, että maavaraisenkin pihan vedensitomiskyky riippuu myös maaperän ominaisuuksista; kallio ei ime sadevesiä yhtään asfalttia enempää. Lisäksi suunnitteluohjeistukset ja -säännökset ovat kuulemma kovasti jo hulevesien luontaisen käsittelyn suuntaan, ja hyvä niin.)

Mutta vielä on uusissakin korttelipihoissa tehtävää. Aivan liian usein pihoina toimii parkkihallin betonikatto. Tällaisista kansipihoista tulisi yksiselitteisesti päästä eroon, sillä käytännössä mikään edellä mainittu hyvän korttelipihan ominaisuus ei onnistu kansipihoilla: niihin ei saa kunnolla puita, piha ei sido vettä, ja ohut maaperä on ominaisuuksiltaan hyvin köyhää. Kansipihat ovat olleet ilmeinen kompromissi, jolla on saatu yhdistettyä suuri määrä parkkipaikkoja isoihin kerrosneliömääriin, mutta ratkaisu ei tue juuri mitään hyvän, kaupunkiekologisesti toimivan ja asukkaita palvelevan pihan ominaisuuksia. Lisäksi nekin kuluvat, eikä niiden peruskorjaus ole täysin triviaalia hommaa. Niistä voidaan saada hyvällä suunnittelulla ihan hauskan näköisiä, mutta käytettävyydeltään ja biomassaltaan köykäisiä.

Betonikansipihat eivät pidätä vettä, eivätkä parista taimesta huolimatta tarjoa sitä puistofiilistä. Kuva: Timo Hämäläinen.

Parkkipaikat pitäisi siis rakentaa mieluummin parkkitaloihin tai -luoliin; monessa paikassa ne voisi jättää kokonaan rakentamatta. Sen sijaan pihojen tulisi olla mahdollisimman pitkälle maavaraisia, ja mahdollisimman vähän päällystettyjä. Tähän kaupunkien pitäisi herätä huomattavasti tarmokkaammin.

Sillä välin kannustan kaikkia kivikaupungin asukkaita innostumaan omista pihoistanne; tehkää niistä juuri sellaisia ihania viherkeitaita, joissa mielii istuskella pitkään!

Tätä lisää! Kuva: Timo Hämäläinen

maanantai 22. helmikuuta 2016

Talvi

Kävin viikonloppuna maaseudulla. Siellä oli talvi. Maaseudulla talvi on oikea vuodenaika, ja kaunis. Kaupungissa talvi on perseestä. Jokainen tietää, mitä Gösta lauloi rännästä ja Helsingistä.

Talvi on sitä, kun saa olla aivan hiljaa. Parhaimmillaan ei kuule mitään, eikä tarvitsekaan. Ja se talven valo! Pakkasessa valo on puhtaimmillaan. Keväällä ja kesällä valoa ympäröi jokin utu, jokin kalvo. Talvella se on poissa.

Talvi on kaunis vuodenaika. Paitsi kaupungissa. Kaupungissa talvi on kevään odottamista.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Pääkaupunkiseudun arvotus suojelubiologisin menetelmin

Yksi suurimpia syitä tämän blogin hiljaiselolle on yleisen saamattomuuden jälkeen ollut graduni. Tai no, gradu on ollut helppo syntipukki. Mutta se on joka tapauksessa valmis ja eximian arvoiseksi todettu!

Eli hyvät naiset ja herrat, saanen esitellä:

Pääkaupunkiseudun viherrakenteen arvotus Zonation-menetelmällä


Otsikko tarkoittaa sitä, että työssäni olen soveltanut Helsingin yliopiston suojelubiologien kehittämää Zonation-ohjelmaa selvittämään, kuinka tärkeää mikäkin alue pääkaupunkiseudulla on biodiversiteetin näkökulmasta. Zonation perustuu nk. spatiaaliseen suojelupriorisointiin (engl. spatial conservation prioritization), joka on tieteenala, joka pyrkii vastaamaan kysymykseen: miten luonnonsuojelu tulisi järjestää niin, että se olisi mahdollisimman optimaalista erilaiset rajoitteet huomioiden? Luonnollisesti spatiaalisen suojelupriorisoinnin työkaluja voi soveltaa maankäytön suunnittelussa sangen monipuolisesti.

Spatiaalinen suojelupriorisointi toimii noin perukseltaan näin:
  1. Päätetään, mikä on arvokasta.
  2. Katsotaan, missä mitäkin on.
  3. Saadaan tulokseksi paikat, jotka ovat arvokkaita.
Hyvin yksinkertainen perusasetelma siis, mutta luonnollisesti vaatii aika paljon duunia. Etenkin ykköskohta on aika lailla loputon suo: halutaanko suojella biodiversiteettiä (mitä sillä tarkoitetaan?), ekosysteemipalveluja (mitä niistä, tai mitä käsitteellä tarkoitetaan?), niitä molempia (miten niitä verrataan keskenään), uhanalaisia lajeja (miten ne arvotetaan toisiinsa verrattuna?) jne. Sanomattakin lienee selvää, että alueiden suojeluarvon päättäminen on tehtävä aina tapauskohtaisesti. Ja kirjoitin tarkoituksella päättäminen, sillä suojeluarvon määrittäminen epäyhteismitallisten asioiden kanssa on lopulta vain kasa päätöksiä.

Mutta sitten, kun on jokin kuva siitä, mikä oikein on kuinkakin arvokasta, voidaan laittaa koneet pyörimään (tai no, vaatii se duunia sittenkin; lukekaa gradusta). Spatiaalinen suojelupriorisointi on sangen formalisoitunutta ja algoritmisoitunutta, ja eri alueiden suojeluarvon "mittamiseen" on kehitetty monia tietokoneohjelmia. Joista minä käytin siis Zonationia, eikä vähiten siksi että se on paras :)

Lähtöaineistonani käytin Helsingin yleiskaavan pohjaksi tehtyä kaupunkiekologista selvitystä, Helsingin kestävä viherrakenne -rapsaa. Muun ohella tuossa proggiksessa eriteltiin puolensataa kaupunkiluontotyyppiä kangasmetsistä golfkenttiin. Tämän jälkeen eri eliöryhmien asiantuntijat arvioivat noiden kaupunkiluontotyyppien merkitystä oman eliöryhmänsä näkökulmasta asteikolla 0-3, erikseen yleisen lajirikkauden ja vaateliaiden lajien näkökulmasta. Näin ollen tiedämme nyt, että esimerkiksi kalkkikalliot ovat vaateliaiden kasvien kannalta erittäin tärkeitä (3), ja että kasvitieteelliset puutarhat ovat vain hivenen tärkeitä sudenkorentojen lajirikkauden kannalta (1).

Sitten näpyttelin ArcGIS:llä hyvin montaa maanpeiteaineistoa, ja rakensin ylläolevaa biotooppijaottelua mahdollisimman hyvin vastaavan kaupunkibiotooppikartan pääkaupunkiseudun alueelta. Että nähtäisiin, missä pk-seudulla oikein ovat ne kangasmetsät ja kasvitieteelliset puutarhat.

Tämän jälkeen nopeat reclassify-sulkeiset ja olin valmis Zonation-analyyseihin. Tuloksena kartta, jossa koko pk-seutu on arvotettu nollasta ykköseen! Mitä isompi luku, sen arvokkaampi alue on koko pk-seudun biodiversiteetin näkökulmasta. Kartta on tässä postauksessa kyllä, mutta malta lukea vielä.

Lisäksi tarkastelin esimerkinomaisesti, miten Helsingin yleiskaavaehdotuksen huomioiminen vaikuttaa koko pk-seudun suojeluprioriteettien sijoittumiseen. Fokus oli siis enemmänkin demonstroida, miten yhden kaupungin maankäytön huomioiminen muuttaa suojeluarvoja koko pääkaupunkiseudun tasolla. Tavoite ei siis ollut selvittää, mitä kaikkea yleiskaavaehdotus tuhoaa; jos se olisi tavoite, pitäisi analyysi rakentaa aivan toisin.

Gradun voi ladata tästä (pdf, 4,5 Mt).

Koska tämä on kaikesta huolimatta pelkkä pintaraapaisu hyvin vaikeaan vyyhtiin, kehotan lukijoitani malttiin tuloksia katsellessaan. Huomioikaa esimerkiksi seuraavat seikat:
  • Aineisto on kaikesta huolimatta suppea, joten tulokset ovat suuntaa-antavia. Ne ovat kyllä suurella todennäköisyydellä hyvin paljon suuntaa-antavia, mutteivät silti mitään kiveen hakattuja totuuksia.
  • Karttakuvassa korostuvat laajat alueet pk-seudun reunoilla, mutta ihan Helsingin ytimestäkin löytyy paljon pieniä arvokohteita. Kaikki arvokkaimmat alueet eivät vain näy tuolla liian pienellä kartalla.
  • Analyysissä ei ole huomioitu kaikkea mahdollista luontotietoa, vaan tarkasteltu biodiversiteettiä hyvin rajatusta näkökulmasta. Esimerkiksi metsiä ei ole painotettu niiden iän tai lahopuumäärän mukaan, eli tämänhetkistä suojeluarvoa ei voi nähdä kartasta. Lähestymistapani toivottavasti selkenee perusteluineen gradussani.
  • Toivon kaikilta maltillista suhtautumista yksittäisten alueiden arvoihin. Aivan erityisesti toivon malttia Helsingin yleiskaavavan vaikutusten tulkinnassa. Graduni tarkoitus on ennen kaikkea kuvata prosessi, miten tällaisia analyysejä voisi ja kannattaisi kaupunkialueilla suorittaa. Varsinainen maankäyttöä palveleva priorisointi pitäisi sitten tehdä mm. paljon kattavammilla aineistoilla.
Ja se prioriteettikartta:

Mitä punaisempi, sen tärkeämpää koko pk-seudun mittakaavassa. Kuva suurenee klikkaamalla.
Toki nyt pitää samaan hengenvetoon huomauttaa, että pelkästää noiden huippukohteiden turvaaminen ei tietenkään riitä! Kaupunkiekologina muistutan, että kaupunkiluonnon arvo on ennen kaikkea siinä, mitä se ihmiselle tuottaa. Saadaksemme ne hyödyt, meidän on huolehdittava kaupunkiluonnon monimuotoisuudesta jokseenkin kaikkialla. Siksi esitänkin yhdistelmää, jossa spatiaalisen suojelupriorisoinnin keinoin etsitään ne biodiversiteetin ydinalueet, jotka säästetään, ja muutoin pyritään lisäämään kaupunkiluontoa rikastuttavia elementtejä jokseenkin kaikkialle. Toki samalla muistamme rakentaa tiiviisti täydentäen ensisijaisesti olemassaolevaa kaupunkirakennetta.

Edellä mainittuja puutteita korjataan sitten väikkärissä, jossa analyysejä myös monipuolistetaan ja syvennetään. Eli perästä kuuluu!

maanantai 4. toukokuuta 2015

Arvostelussa: Helsingin yleiskaava 2050

Helsingin kaupunginvaltuusto käsittelee uutta yleiskaavaa eli Kaupunkikaavaa huomenna 5.5. Kerronpa minäkin siitä omat mietteeni, samaan tapaan kuin varjokaavasta. En siis tule tarjoamaan erityisen syväluotaavaa luontoanalyysiä, siitä maksetaan ammattilaisille tonnikaupalla rahaa, vaan esitän tässä vaiheessa heränneitä huomioitani.

Kaavan tavoitteista

Kaupunkikaava tavoittelee Helsinkiin 200 000 uutta asukasta vuoteen 2050 mennessä. Saateteksteissä puhutaan 260 000 ihmisestä, mutta tuo 60 000 on ajateltu Östersundomiin. Emä-Helsingin on siis ajateltu kasvavan kolmanneksella.

Luontojärjestöt ovat kritisoineet Helsingin kasvutavoitetta turhan kovana (esim. täällä), mutta itse näen kritiikin aiheettomana. Helsingin seutu on joka tapauksessa kasvamassa sadoilla tuhansilla, ja on seudun kannalta paras vaihtoehto, mikäli Helsinki kasvattaa rooliaan suhteessa muuta seutua enemmän. Lisäksi Helsinki on kasvava kaupunki, joten on fiksua kaavoittaa ylimääräistä.

Itse asiassa tuo 200 000 on olosuhteisiin nähden minusta turhan pieni luku. Uskon nimittäin, että kaupungin voimakaskin kasvu olisi mahdollista tehdä luontoa säästäen (ja tämähän on asia, josta en tingi). Saihan Urban Helsinkikin ahdettua Helsinkiin 150% kaupunkisuunnitteluvirastoa enemmän populaa omassa kaavassaan - pärjäten silti kaupunkiekologin ja luontojärjestöjen tarkastelussa varsin hyvin.

Oleellista ei siis ole niinkään väestönkasvun määrä vaan se, mihin sitä väestönkasvua osoitetaan. Mistä päästäänkin itse kaavaan.

Yleiskaavaluonnos. Siinä on huomioitu kaupunkisuunnittelulautakunnan joulukuussa 2014 vaatimat muutokset. Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Yleisesti: hyvää työtä pojat!

Oikeastihan kaava on suurilta linjoiltaan oikein hyvä. Se ei ole lähimainkaan niin paha kuin se voisi olla. Suurten linjojen voisi sanoa olevan kunnossa. Bulevardisoinnin kanssa ei ole ruvettu himmailemaan, vaan kaikki - ja toistan vielä - kaikki kaupunkimotarit on merkitty bulevardisoitaviksi. Pääpaino on hyvin selvästi olemassaolevan kaupunkirakenteen tiivistämisessä sekä eheyttämisessä. Liikenneratkaisut perustuvat vahvasti joukkoliikenteeseen, ja etenkin raideliikenteeseen. Viherrakenteen suuret linjat on säilytetty (poikkeuksiakin toki on, lue vain pidemmälle).

Tämä kaava on strateginen, ja näen sen ihan perusteltuna. Tässä kaavassa on siis määritelty suuret kuviot, ja alemman tason ratkaisut nyherretään sitten alemman tason kaavoituksessa. Tämä on ihan järkevää; maailma muuttuu nopeasti, ja tilannetta, jossa kankea yleiskaavaprosessi joudutaan uusimaan, kannattaa välttää. Yleiskaavalla ei siis tarvitse ratkaista kaikkia ongelmia kerralla.

Tosin heti perään huomautan, että luontoasiat olisi niitä ongelmia, jotka yleiskaavassa pitää ratkaista! Luontoarvot on mahdollista sovittaa voimakkaaseen väestönlisäykseen, mutta se vaatii tarkkaa koordinointia koko Helsingin (mieluiten pääkaupunkiseudun) tasolla. Ja tässä blogissa ei keskustella siitä, pitääkö väestönkasvu sovittaa luontoarvoihin, kyllä ja pitää.

On myös ollut fiksu veto keskittyä käyttötarkoitusten (jako pien- ja kerrostaloihin yms.) sijasta tehokkuuden rajoittamiseen. Ratkaisu mahdollistaa toimitilan ja palvelujen joustavan sijoittelun tarkemmassa kaavoituksessa, samoin kuin vaihtelevan ja monipuolisen kaupunkikuvan. Selkeät aluekeskustat ja verkostokaupunkiajattelu ovat myös hyvin lähellä omaa kaupunki-ihannettani. (Joskin Kannelmäen alakeskus on täysin ylimitoitettu, tarkoitettu Malmin tasoiseksi. No, sehän on merkitty tuollaiseksi ainoastaan Kantsun Prisman vuoksi.)

Lisäksi kehotan katsomaan kaupunkiluonto-liitekarttaa, joka on yleiskaavatoimiston näkemys Helsingin luonnosta tulevaisuudessa. Huomatkaa etenkin Pohjois-Helsingin läpi kulkeva niittyverkosto. Tämä sai kaupunkiekologin huokaamaan ihan ääneen.


Kuten sanoin, tämä kaava ei ole täydellinen, todellakaan, mutta sen suuret linjat ovat ilahduttavan kunnossa. Se voisi olla paljon, paljon huonompi. Siinä on ainekset todella hyvään kaupunkiin.

Mutta valitettavasti myös täystuhoon.

Piru asuu yksityiskohdissa

Kaavassa olisi siis ainekset todella hyvään, mutta valitettavasti kaava ei anna mitään aihetta olettaa, että hyvät aikeet toteutuisivat. Lisäksi tarkemmassa tiirailussa huomaa, että on sitä rakentamista roiskittu luonnon kannalta vääriin paikkoihinkin.

Periaatteelliset ongelmat ovat pahimpia, ja niitä ovat ainakin:
  • Mikään ei takaa, että luonto saa säilyä viheralueillakaan. Viheraluemerkintä on hyvin ylimalkainen, eikä ohjaa viheralueiden hoitoa välttämättä yhtään mihinkään. Ainakaan kaupunkiluontokartan viitoittamaan suuntaan. Kuten sanottu, voimakkaasti tiivistyvässä kaupungissa kaupunkiluontokohteiden paikat, ominaispiirteet ja hoitomuodot pitäisi käsitellä jotenkin koko kaupungin tasolla, ihan jo lisääntyvän kulutuksen koordinoimisen takia. Kaava on siis liian strateginen.
  • Pikselimerkintä on liian joustava. Erityisesti päänvaivaa aiheuttaa määre vierekkäisten ruutujen maankäyttö voidaan myös suunnitella ottamalla molempien pääkäyttötarkoitus huomioon. Tämä tarkoittaa sitä, että asuntoalueen viereiselle viheralueelle saa rakentaa. Ja tämä on ongelma. Kun Keskuspuistoa tai Kivikkoa on nirhitty jo liikaakin, niitä voidaan nirhiä salakavalasti myös vielä tätä kaavaa enemmän! Tämä tekee yleiskaavan arvioimisesta jokseenkin mahdotonta.
Samanlaisiin tuloksiin on muuten tullut myös Uudenmaan liitto perusteellisessa lausunnossaan, kantsii tsekata. On suuri sääli, että näin hyvin duuninsa tekevä lafka ei ole de facto missään määräävässä asemassa maankäytössä.

Ongelma-alueita

Kuten sanottu, onhan niitä rakentamismerkintöjä osoitettu myös konkreettisesti vääriin paikkoihin. Ei niin paljoa kuin pelkäsin, mutta silti aivan liikaa. Tässä vaiheessa kannattaa katsoa Kirkon ja Kaupungin sivuilta bongaamaani karttaa, jossa yleiskaavaa verrattiin nykyisiin viheralueisiin. Kuvassa näkyy hyvin mm. vihersormien nakertaminen.



Listaan tähän nyt niitä kohteita, jotka ovat tässä vaiheessa pompanneet silmääni. Aloitan parista vakavasta, jotka ovat oikeasti pelkkää vittuilua luontoihmisille. Ne tunnistaa Nyt jätkät saatana -koodista.

Nyt jätkät saatana: Pornaistenniemi

Pornaistenniemestä huudettiin ja mesottiin jo yleiskaavan valmistelumateriaalin aikana. Eikä mitään ole otettu opiksi. Pornaistenniemen lehto on arvioitu luonnonsuojelualueen arvon täyttäväksi jo 2007, ja onhan se täynnä maallemme harvinaisia lintuja, pullollaan kääpiä ja lehtokasveja. Ja jo se, että se on erinomaisessa kunnossa oleva lehto Vanhankaupunginlahden laajan luonnonsuojelualueen kyljessä - vieläpä niin, että ne tukevat toisiaan, pitäisi herättää hälytyskellot kilkattamaan. Mutta ei.




Kaupunkirakenteellisesti Pornaistenniemeä ei voi perustella m i t e n k ä ä n. Se on kaukana mistään joukkoliikenteestä, se ei ole oleellinen linkki muiden asuinalueiden välillä, se ei ole mitään sellaista, jota tässä urbaanissa eheytyskaavassa niin kovasti mangutaan. Se olisi varmasti oikein mukava uinuva pikkuporvarillinen asuinalue, mutta sellaisia ei yksiselitteisesti saa rakentaa tuollaiseen luontoaarteeseen.

Vaikka tiedän, että Pornaistenniemi on ihan pelkkää bluffia, vetämässä keskustelua pois Keskuspuistosta ja muista oikeasti merkityksellisistä kohteista, saa tuo silti mut käymään kierroksilla. Kaupunkisuunnittelulautakunta linjasi kokouksessaan, että Pornaistenniemessä luontoarvojen ja asumisen yhteensovittaminen tulee selvittää. Saahan sitä selvitellä, mutta Pornaistenniemeen ei voi rakentaa. Piste.

Nyt jätkät saatana: Ramsinniemi

Ramsinniemestä samat höpinät: täälläkin lähdettiin raiskaamaan luonnonsuojelualueita ja -ohjelmia ihan urakalla, yleisesti luontoarvoista puhumattakaan. Ramsinniemen lehto on laaja luonnonsuojelualue, mielettömän upeaa metsää kasveineen, lintuineen ja kääpineen. Nykyiselle luonnonsuojelualueelle ei toki ole osoitettu rakentamista, mutta luonnonsuojeluohjelman päivityksen mukaisille uusille alueille kyllä. Eikä ne lehdot säily jos tuo niemi rakennetaan. Koko sen niemenkärjen metsät pitäisi suojella, ei rakentaa.



Ramsinniemi on tosin edes jotenkin perusteltavissa kaupunkirakenteellisesti, sillä se olisi mukana mahdollistamassa nk. saaristoratikkaa Kalasatama - Kruunuvuorenranta - Laajasalo - Vartiosaari - Vuosaari. Uskon sen, että ratikan ikkunasta avautuisi hienoja näkymiä, mutta olen skeptinen Vartiosaari - Vuosaari-yhteyden kannalta. Se maksaa ja paljon. Sitä paitsi rakennettiin se ratikka eli ei, Ramsinniemen metsiin ei saa rakentaa. Piste.

Keskuspuistoa syödään liikaa

Olen ollut varsin tietoinen siitä, että Hämeenlinnanväylän bulevardisointi edellyttää Keskuspuistoon kajoamista. Mutta Kaupunkikaavassa siihen on kajottu liiaksi.

Tässä menty aivan tarpeettoman paljon metsään.


Hämeenlinnanbulevardin kanssa ollaan toki herkkinä, koska sen varrelle ollaan ilmeisesti aikomassa n. kolmasosa koko yleiskaavan kerrosneliöistä. Helppohan se on metsään kaavoittaa. Se, mitä Keskuspuiston osuudelle pitäisi tehdä, on kaksi kortteliriviä niin, että se ensimmäinen sijoittuu osittain nykyisen Hämeenlinnanväylän päälle (kaupunkibulevardithan eivät tule olemaan yhtä leveitä kuin nykyiset motarit). Se riittää. Sitten vaan Etelä-Haagan täydennyskaavoitus ruutukaavaan, niin saadaan sinne sitä uutta elävää kaupunkia; Hämeenlinnanbulevardi ei siihen yksin riitä.

Mustavuori

Mustavuoren metsäalueille, Pohjois-Vuosaaren nimellä, oltiin kaavailemassa kaupunkirakenteen levittymistä hienoihin metsiin. Lautakunta käski pienentämään tuota aluetta (kiitos että olette olemassa!). Linjaus on huomattavasti parempi uudessa versiossa, mutta rajaus saisi olla vieläkin lähempänä Niinisaarentietä. Siellä tuli viime kesänä töiden puolesta pyörittyä, paikoin ihan luonnonsuojelualuekamaa.

Tämä on vähän kysymysmerkki.
Uutela

Uutelen kanavan itäpuolelle ollaan taas tunkemassa ihan syyttä. Heti on suojellut nevat ja laadukas metsäkokonaisuus vastassa.



Herttoniemen metsät

Tässä ollaan nirhimässä Vanhankaupunginlahden lintukokonaisuutta, johon ehdottoman oleellisesti kuluu myös Herttoniemen hienot metsät. Ja onhan ne metsät hienoja itsessänkin. Ne on säilyneet oikein hyvänä jopa rakennusvirastosta huolimatta.



Katso myös seuraava kohta.

Hallainvuori ja Kivikko

Tämä on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle. Hallainvuoren hienot metsäalueet on mm. sisällytetty tuoreeseen luonnonsuojeluohelmaan. Lisäksi kaupunkimetsissä pitää pitää huolta riittävästä kytkeytyvyydestä ja pinta-alasta, jotta ne toimisivat ekologisesti niin kuin niiden pitäisi toimia. Metsäyhteys Kivinokasta Sipoonkorpeen onkin yksi Helsingin parhaimmista metsäkokonaisuuksista. Kehä I:n ja Porvoonväylän seutu toki heikentää, mutta muuten oikein kelpo metsäkokonaisuus.

Hallainvuoren kohta Viikintien molemmin puolin.

Kivikon metsäalueen itäreuna.
Eli Herttoniemen, Myllypuron ja Kivikon kohdalla kaupunkirakenteen länsireuna on oikein hyvä siinä, missä se on nyt - älköön sitä yleiskaavalla levitettäkö.

Viikinranta

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti jättää Viikinrannan teollisuusalueen teollisuusalueeksi. Itse olisin rakentanut siihen mieluusti kaupunkia, mutta ei tuo teollisuusalue minua suuresti luontoihmisenä haittakaan. Onpahan vähemmän väkeä Viikin lintuja häiritsemässä.

Mutta sitten ne tietenkin säästävät juuri sen kaikkein ongelmallisimman tontin, vanhan jätevedenpuhdistamon alueen. Tämä on vaan liian lähellä isoa Natura-tervalepikkoa, jonka luontoarvot epäilemättä kärsii tuhansien ihmisten lähipuistona olemisesta. Siksi tuolle tontille pitäisi saada esim. pienteollisuutta tai vaikka iso Staran varikko (voisi vaikka siirtää Toukolan ja Ogelin toiminnot sinne ja gryndata niiden nykyiset tontit). Ei asukkaita yhtä-paria korttelia enempää.



Vantaanjokilaakso

Ennen kaikkea Pikkukosken hienoja metsiä ollaan tuhoamassa. Tämäkin on kaupunkirakenteen kannalta niin ja näin, että kannattaako. Lisäksi Vantaanjokilaakso on paitsi tulvivaa, myös erinomaisen lajirikasta ja ekologisesti laadukasta aluetta. Jokivarsilla ajatellaan yleisesti olevan suuri rooli kaupunkiekosysteemien dynamiikassa: ne ohjaavat eliöiden ja aineiden liikkumista ja linkittävät eri ekosysteemejä toisiinsa. Noin esmes.



Linnoitukset, pienet niityt ja pienvedet

Aiemmissa kohdissa olen mesonnut metsistä, mutta tottakai avomaiden ja pienvesien asiat ovat yhtä lailla mielessäni. Arvokkaimmat niityt, ruderaatit ja purot on säilytettävä, koska ne ovat myös lajistoltaan arvokkaita paikkoja ja/tai kaupunkiekologisesti oleellisimpia paikkoja asutusten ja puistojen keskellä (tästä onkin pitänyt kirjoittaa jo kauan).

Tämä on kuitenkin mittakaavakysymys, ei noita ole tarkoitettu yleispiirteiseen kaavaan piirrettäväksi. Mutta ne pitäisi kuitenkin jollain mahtikäskyllä turvata yleiskaavassa.

Huomioita

Luontojärjestöt ovat huomauttaneet omiin inventaarioihinsa perustuvien arvometsien häviämisestä, lista näkyy esim. täällä. En ole keskittynyt pieniin lämpäreisiin, koska näen, että kaupunkimetsissä on, kuten sanottua, olennaista laajojen kokonaisuuksien turvaaminen. Saaristoa, kuten Melkkiä tunnen niin huonosti, etten ota siihen tässä kantaa.

En ole myöskään huomauttanut Munkkivuoren metsästä. Se on toki iso metsäalue, mutta oman kuvani mukaan se on suht perusmetsää. Suht perusmetsäkin on arvo sinänsä, mutta tuossa kohtaa saavutetaan oikeasti jo niitä kaupunkirakenteellisia hyötyjä siinä mitassa (koko Länsi-Helsingin kaupunkikokonaisuuden nivominen yhteen), että sen metsän pitäisi olla jotenkin erityistä. Munkan metsä on kuitenkin eristyksissä olevaa perusmetsää. Myönnän kyllä suoriltani, että tunnen metsän aika pintapuolisesti. Jos on heittää esim. kuvia, olen kiitollinen (ja kyllä mä meinaan siellä käydäkin ihan vasiten tutkailemassa).

Toki on ihan sama, mitä mieltä minä siitä olen. Siellä asuu liito-oravia, joten sitä ei saa rakentaa. End of discussion.

En ole myöskään vikissyt Vartiosaaresta tai Malmin kentästä. En minä Vartiosaarta rakentaisi missään tapauksessa, mutta koen, että sen kohdalla keskustelu käydään erikseen. Tässä blogauksessa keskityn yleiskaavan uusiin ongelmiin. Sama juttu Malmin kentän kanssa.

Viikin pellot ovat aiheuttaneet minulle jonkin verran päänvaivaa. Olenhan minä Viikintien pohjoispuolisia peltoja tarjonnut rakennusmaaksi aiemminkin, mutta kyllähän se koskee nähdä nuo suunnitelmat. Lisäksi olin aluksi siilipuolustuksessa Viikintien eteläpuolen pientalojen kanssa.


Hetken pureskeltuani olen kuitenkin valmis nielemään tämän ehdotuksen. Näin saadaan kaupunkirakenteelle luonteva raja, ja toisaalta Viikin peltojen kokonaisuus säilynee hyvin. Tosin odotan kyllä mielelläni Natura-arviota.

Sananen luontovaikutusten arvioinnista

Lain mukaan kaavojen tulee perustua riittäviin selvityksiin, joten tottakai Kaupunkikaavastakin on laadittu luontovaikutusten arviointi. Tuo paperi ei ole kuitenkaan se, miten luontoasiat pitäisi kaavoissa käsitellä.

Ideaalitilanne olisi se, että ennen kaavaprosessia tutkittaisiin kaava-alue mahdollisimman tarkkaan ja tutkittaisiin luontoarvojen sijoittumista komplementaarisesti, eli tarkasteltaisiin, mitkä alueet tukevat toisiaan. Nyt on käytännössä katsottu luontotietojärjestelmää ja vedetty siitä johtopäätöksiä tulevaisuuden kaupunkiluonnosta. Ei näin. Tämä on kuitenkin koko suomalaisessa kaavoituskulttuurissa pilalla, enkä syytä siitä Helsinkiä yksin.

Mutta sitten ekosysteemipalvelujen vaikutusten arviointi. Tuon raportin tekijät siis ihan oikeasti väittävät tietävänsä, mitä ekosysteemipalveluille on tapahtumassa kaavan toteuduttua. Jokainen alaa vähänkään tunteva ymmärtää, että ekosysteemipalveluiden käsite on abstraktiotasolla oleva yläkäsite, jonka kvantitatiivinen tutkimus on aivan lapsenkengissään, spatiaalisesta puolesta puhumattakaan.

Ja sitten jälki on tällaista: Helsingin merialue tuottaa paikallisesti merkittäviä ekosysteemipalveluita muun muassa kalastukseen, veneilyyn ja virkistykseen liittyen. Anna mun kaikki kestää!

Kehitysehdotuksia

Luontoasiat ovat monessa mielessä herkempiä kuin sosiaaliset ja liikenteelliset seikat, koska kiveä voi muovata ja lähiöprojekteja voi järjestää. Luontoasiosta riippuu myös lopulta, monimutkaisten prosessien kautta koko ihmiskuntamme hyvinvointi, ja se palautuu aina näille paikallisille tasoille. Siksi vaadin, että luontoasiat turvataan myös Helsingissä instrumenteilla, jotka siihen parhaiten sopivat, muun muassa yleiskaavalla.
  • Rakennuspikselit pois esittämistäni ongelmakohdista. Menetettiin kerrosneliöitä, mutta ne voi korvata rakentamalla säilyneet paikat tiiviimmin (ref. Pro Helsingfors 2.0), bulevardisoimalla Kehän pään Myllypurossa tai myöntämällä, että Hertsikan teollisuusalue voisi olla tuottavammassa käytössä.
  • Kaavaan määräys, että viheraluepikseleille ei saa osoittaa muiden pääkäytötarkoitusten mukaista rakentamista. Tämä poistaisi epäilykset luontokohteisiin levittymisestä. Rakennettujen alueiden pikselöinti sisältää kuitenkin vähän ilmaa rajauksissaan, mikä antaa pelivaraa esim. maastonmuotojen suhteen. Muiden käyttötarkoitusten kohdalla häilyvä rajamerkintä voi sen sijaan olla oikein hyväkin juttu.
  • Kaupunkiluontokartasta sitova, tavalla tai toisella. Se on hyvä, miksi siihen ei siis viitattaisi?
  • Jokin kaavamääräys myös rakennusalueiden viherryttämisestä ja puistojen suunnittelusta biodiversiteettiä tukevampaan suuntaan. Elän siinä oletuksessa, että yleiskaavan myötäkin Helsinki voi olla hyvin rikas alue biodiversiteetiltään ja ekosysteemipalveluiltaan, mutta se vaatii vahvaa otetta heti alkumetreiltä lähtien.
¤¤¤

Olisihan tuosta kaavasta vielä vaikka mitä sanottavaa, mutta tässä lienevät ne kriittisimmät.

Ugh.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Pelastetaan Koivusaari!

Koivusaari menee nyt kaupunginhallitukseen. Kyseisestä saaresta on ainakin minulle kehittynyt sellainen kuva, että Kekkonen saattaisi suunnitelmiin perehdyttyään lasauttaa sen kuuluisan kahden sanan tokaisunsa.

Koivusaari tulee epäilemättä olemaan oikein mukava merellinen lähiö: on merta joka suunnassa, metro vie Helsinkiin ja Espooseen ja... no, siinä se olikin, mutta eipä tuota kaikkialle muuta tarvitsekaan. Ongelma on vaan se Pyhä Länsiväylä, joka pakottaa kattamisratkaisuihin ja eritasoliittymiin, jotka ovat kalliita ja tekevät ympäristöstä ankeaa ja vaikeakulkuista. Ja sus siunatkoon, kun kerrostaloilla päällystetty betonikansi tulee peruskorjausikään!

Koska ramppi- ja kansihässäkät ovat kalliita, on koko Koivusaaren suunnitelmia rustailtu pitkin matkaa tiiviimpään ja sanalla sanoen ankeampaan suuntaan: en ole ihan vakuuttunut, tuottavatko korkeat pistetalot viihtyisää ympäristöä paikassa, joka ei ole mitään muuta kuin merellinen lähiö. Tästähän piti tehdä uusi Kulosaari.

Tuleva Koivusaari. Etualalla Lauttasaari lisärakentamisineen. Kuva otettu kaavaselostuksesta.
Kaupunkimotareista tuskin tarvitsee tämän enempää polemisoida, se on tuttu virsi jo kaupunkisuunnitteluvirastolle itselleenkin: kaikkia kaupunkimotareita esitetäänkin bulevardisoitavaksi kehä ykkösen sisällä. Joka on sanalla sanoen hienoa, kuten kaikki tiedämme!

Yleiskaava 2050 on nykyisten osayleiskaavojen (Keski-Pasila, Kalasatama, Jätkäsaari, Kruunuvuorenranta, Meri-Rastila jne.) kohdalla toteava eli ei-määräävä, mikä on ihan fiksu ratkaisu. Kaavoitus etenee noilla alueilla, eivätkä noiden kohteiden valituskierrokset hidasta koko yleiskaavan käsittelyä.

Koivusaaren kohdalla ratkaisu on kuitenkin ongelmallinen. Toisin kuin muut osayleiskaava-alueet, tulevaisuuden bulevardiratkaisut vaikuttavat sen kohtaloon ihan suoraan. Siksi Koivusaari pitäisikin sitoa kiinni Länsiväylän kohtaloon. Ja se pitäisi tehdä nyt. Siksipä esitänkin kaksi vaihtoehtoa:

A. Yleiskaava 2050 muutetaan Koivusaaren alueella määrääväksi
Näin kansihommeleiden kanssa saadaan aikalisä ja päästään katsomaan, bulevardisoitaisiinko se Länäri sittenkin. Jos demokratia päättää olla bulevardisoimatta, niin sitten katetaan - kyllä Koivusaari sen kantensa tarvitsee, mikäli motariin ei saa koskea.

Tämä ratkaisu on toki vaikea, koska niitä asemaavoja ja lopullisia rakennuksia pitäisi päästä rakentamaan niin pian kuin mahdollista. Vuosia jatkuneen suunnittelutyön katkaiseminen vuosiksi ei varmasti kuulosta monenkaan korvissa hyvältä. Joten esitän myös seuraavan vaihtoehdon:

B. Jaetaan Koivusaari edelleen osayleiskaavoihin
Koivusaaren etelä- ja pohjoisosat eivät liity bulevardisointiin vaan maantäyttöihin: Länäri kulkee saaren keskeltä, ja keskiosaan liittyvät myös suurimmat ongelmat. Näin ollen kannattaa keskittyä ongelmakohtiin ja jatkaa suunnittelua helpommilla alueilla.

Ehdotan siis, että Koivusaaren osayleiskaava-alue jaetaan kahdeksi kaava-alueeksi: asuinalueet (A) pohjoisessa ja etelässä sekä liikennealue (LT) Länärin varrella. Asuinalueet käsitellään nyt, ja liikennealue sidotaan yleiskaava 2050:n ratkaisuihin.



Koska liikennemäärät jäävät pienemmiksi, kun tarvitsee varautua vain pohjois- ja eteläosien asukasmääriin, voisivat Länärin liittymäratkaisut olla väliaikaiset kiihdytyskaistat molemmin puolin sekä jokin kevyt alikulkusilta. Eteläpuolelta pääsisi siis Länäriä vain itään päin; ken mielisi länteen, joutuisi tekemään uukkarin Kataharjun liittymässä. Ja sama toisinpäin. Vastaava käytäntö on Viikissä Lahdenväylän kohdalla: ei Viikistäkään pääse Lahdenväylää pohjoiseen. En tiedä, mitä viralliset ohjeet sanovat, mutta maalaisjärjellähän asian pitäisi mennä noin.

Matka-aika lisääntyisi näillä autoilijoilla ehkä kaksi minuuttia, mutta näin säästyisi melkoinen määrä rahaa. Koska rahaa säästyy, pääsisi Koivusaaren rakentuminen alkamaan nopeammin. Näin Länärin bulevardisointiakaan ei voisi vastustaa sillä verukkeella, että Koivusaaren suunnitelmat menisivät uusiksi. Asemakaavoitus ja rakennusluparuljanssihan saisivat pyöriä pohjois- ja eteläosien asuinalueilla vielä pitkään.

Tällaisen uudelleenrajauksen vuoksi A-alueiden suunnittelu viivästyisi kuukauden pari kolme, mutta kaupunkirakenne kiittäisi, eikä koko saarta tarvitsisi sitoa vuosiksi yleiskaava 2050:n valituskierroksiin. Mistä kyllä siitäkin kaupunkirakenne kiittäisi.

¤¤¤

Ja sitten sille puistosuunnitelmalle ei tehdä mitään tai mä manaan kaikki Laajalahden lokit paskomaan päättäjien autot metrisen skeidakerroksen alle! Ja tavarafillarit!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Arvostelussa: Pro Helsingfors 2.0

Näin se urbanismi ja tee se itse -meiniki valtaa alaa Helsingissäkin. Osaksi hyvistä tutuistani koostuva Urban Helsinki -niminen porukka otti ja osoitti Helsinkiin korttelit 500 000 ihmiselle ja 250 000 työntekijälle, sekä pikaratikat ja junat heitä liikuttamaan. Yleisesti Pro Helsingfors kakspistenolla on uuden (vai vanhan?), urbaanin elämän ja kaupunkisuunnittelun manifesti.

Pro Helsingfors 2.0 -varjokaava. Kuva: Urban Helsinki. Kartta aukeaa (ihan törkeän paljon) isompana tästä.
Ja pakkohan tätä on päästä arvioimaan. Vedän siis suojelubiologilasini silmille ja katson, onko tässä nyt tärvelty jotain. Joskin heti alkuun disclaimer: suunnitelma on itsessään summittainen ja luonnosmainen, joten en mäkään jaksa katsoa nyt joka korttelin kohtaa ja verrata joihinkin paikkatietoaineistoihin. Idea tullee kuitenkin selville.

Yleisesti: Hyvää työtä pojat!

Kun tuota karttaa vertaa Helsingin ilmakuvaan, niin  hyvältähän tuo näyttää! Oikeastaan jopa aika helvetin hyvältä! Tosin vaikeahan mun on tätä vastustaa, olenhan itsekin esitellyt jotain samansuuntaista jo kauan sitten...

Urbanistit jaksavat joka väänteessä muistuttaa, että "tiivis säästää vihreää". Jopa sellaisissa kohdissa, joissa tuo töksäytys ei oikein toimi. Tässä suunnitelmassa on kuitenkin ymmärretty, mistä lauseessa on kyse.

Tämä toimii, urbanistit huomio, myös toisin päin. Varjokaavan lähtökohtana on muiden muassa "--viher- ja virkistysalueiden säästäminen rakentamiselta". Näin ollen vihreän säästäminen pakottaa tekemään tiivistä. Sanon tämän vielä kerran: vihreän säästäminen ja suojeleminen pakottaa tekemään tiivistä. Jos siis haluaa saada aikaan tiivistä rakentamista, kannattaa rajoittaa mahdollisuuksia löysään rakentamiseen säästämällä viheralueita. Samalla säästetään sitä vihreää erinäisine hyötyineen. Win-win. Juuri tällaista mä haluan lisää!

Lisäksi vedän kaupunkiekologilasini päähän ja teen tärkeän huomion. PH2.0:ssa ei ole ainoastaan lähdetty vaatimaan taloja kaikkialle, vaan nimenomaan hyvän kaupungin rakentamista. Hyvä kaupunki tarkoittaa tässä yhteydessä puita katujen varsilla, viherkattoja, vehreitä sisäpihoja ja sen sellaista, joka saa kaupunkiekologin kehräämään. Huomatkaa myös havainnekuvan koristeniityt! Siis niityt, ei mitään hyödytöntä puistonurmikkoa. Tiedättehän, kukkia, perhosia, biodiversiteettiä...


Katupuiden alla rehottaa hallitun hoitamattomasti punaisia siankärsämöitä ja sinisiä siankärsämöitä. Kuva: Niilo Tenkanen
Sanalla sanoen, juuri tuollaista kaupunkia kannattaakin manifestoida. Jos tiivis kaupunki tarkoittaa jengin korvissa Itä-Pasilaa tai Vuosaaren keskustaa, niin kai sitä nyt vastustetaan. Tiivis kaupunki voi kuitenkin myös olla vehreää, ihmismittakaavaista, ja siellä talot voivat olla talojen näköisiä. Sellaista elinympäristöä lisää ja sassiin, siitähän se kovin pulakin oli.

(Muuten en ota ryhmän julistuksiin sen kummemmin kantaa. Allekirjoitan paljon, mutten esim. aio nyt pureskella heidän norminpurkuesityksiään. Propsit kuitenkin siitä, että tyypit ovat oikeasti nähneet vaivaa selvittääkseen selkeään muotoon, mitä maailmalta haluavat, ja mitä sen saaminen vaatisi.)

Muuten hyvä, mutta

Hanlonin partaveitsi on sääntö, joka kuuluu jokseenkin näin: typerät ratkaisut erilaisissa yhteisöissä ja instansseissa johtuvat yleensä vain inhimillisestä typeryydestä, eivätkä salaliitoista tai tietoisista päätöksistä. Koska Urban Helsingin tyypit eivät parhaan tietämykseni mukaan ole inhimillisesti typeriä, oletan heidän jättäneen kaavaansa pari täkyä ihan tietoisesti, jotta minä pääsen biologina pätemään netissä. Salaliitto siis.

Koska täkyt ovat aika ilmiselviä: Santahamina ja Viikki.

Santahaminaan heebot ovat osoittamassa asunnot 18-25 000 asukkaalle. Saaren eteläosan he jättäisivät "luontoalueeksi". Etelän vanhat metsät - Helsingin, ja varmaan koko Uudenmaan parhaimpia metsiä - eivät jäisi talojen alle, mutta 20 000 asukasta virkistyspaineineen olisi liian suuri uhka alueen avomaille. Kyllä, Santiksessa on ja nimenomaan on muutakin kuin niitä eteläosan vanhoja metsiä. Sotilaskäytön ylläpitämät avoimet alueet, hiekkakuopat ja kedot, ovat Santiksessa se juttu - toki metsien ja linturantojen ohella. Tuollaisen asukasmäärän kanssa voisi heittää soromnoot alueen luontoarvoille. Ja kun Santis on jokseenkin kaikilla mittareilla Top 1 - Top 3 -alueita, en tällaista voi hyväksyä.

Älkää edes vaivautuko. Ote varjokaavasta, tekijänään Urban Helsinki.

Ja se Viikki. Muuten ei mitään, pellot säästetty oikein mallikkaasti, eikä itäpuolen metsiin ole menty, mutta Viikinrannassa on pari nyanssia. Kortteleita on tungettu turhan lähelle Natura-tervalepikkoa. Ympyröidyistä korttelialueista läntisempi, sen vanhan vedenpuhdistamon tontti, on erityisen vaikea, koska korttelit täyttävät sen kokonaan; ainoa laajempi virkistyalue olisi juuri tuo tervalepikko. Se on liian huono yhdistelmä.

Viikin ongelmakohdat. Eiköhän kuvan tekijät ole jo selvillä.

Yleisesti näen kyseisen tontin harvoina yksipuoliselle ja tilasyöpölle tyopaikkatoiminnalle sopivana paikkana Kehä ykkösen sisäpuolisessa Helsingissä. Siihen paikalle sopii siis Staran tai HKL:n varikko, teollisuushalleja, jotain, joka ei kokoa ihmisiä vaeltelemaan siihen tervalepikkoon. Kyllä sinnekin täytyy tulevaisuudessa jokin virkistyspolku sovitella, koska lähistön väkimäärä lisääntyy, mutta paljon ihmisiä ihan metsän vieressä tarkoittaa hallitsematonta käyttöä. Ja hallitsemattomuus on tällaisissa kohteissa se huono juttu.

Myös lepikon itäreuna on ongelma samasta syystä. Noin muutenkin karsastan vähän sitä kortteliriviä Viikin pelloilla: maisemallisesti tuo peltonäkymä on minusta juuri niitä oleellisimpia. Mutta biologina en voi väittää, että peltoekosysteemi tuosta korttelirivistä sen kummemmin järkkyisi (kunhan pidetään huoli, ettei peltoa vasten muodostu isoja ikkunapintoja, johon linnut törmäilisi) jos voin luottaa, ettei pelloille rakenneta enempää.

Nämä ehkä 30 000 asukasta asutan Helsinkiin korottamalla kortteleita muualla. Keskimääräinen kerroskorkeushan herroilla oli 5, joten ei tuo nyt ihan mahdotonta olisi nostaa paikoin lukua vaikka kahdeksaan.

perjantai 31. lokakuuta 2014

Östersundom, sen luonto ja kuinka asia ratkaistaan

Östersundom menee nyt lautakuntaan, eikä se edelleenkään ole mielestäni hyvä asia. Östis on yhdyskuntarakenteen hajauttamista, joka tehdään vänkyrämetron takia kalliilla. Mutta jos se on pakko tehdä, tehdään se edes kunnolla. Tästä blogauksesta tuli nyt pitkä kuin nälkävuosi, koska tottahan kaikki pitää änkeä samaan tekstiin. Kärsimättömät voivat hypätä suoraan alareunaan, josta löytyy tökerö piirrustus siitä, miten pitäisi tehdä.


Kaavaehdotus.
Östersundom ei ole ratkaisu Helsingin seudun asuntopulaan. Sitä ei tulla tekemään vuosikymmeniin, koska sinne pitää vääntää se 640 miljoonan metro, jota siis ei tulla tekemään vielä pitkään aikaan. Rakentamaan ei päästä ennen sitovaa ratkaisua raideyhteydestä. Tästä on ennakkopäätös.

Urban Helsinki näytti kuluneella viikolla, ettei Helsingillä ole tonttipulaakaan. Huomattakoon, että heidän ehdotuksessaan talojen keskikorkeus oli vaivaiset viisi kerrosta. Esmes Konalan tai Itiksen korttelialueille mahtuu siis vallan hyvin 3-kerroksisia townhouseja; juuri niitä, joita piti saada Östikseen.

Helsingin seudulla on varmasti tulevaisuudessakin paljon halukkaita asumaan pientaloihin hyvien joukkoliikenneyhteyksien päähän, itsekin voisin lukeutua heihin. Lisää Rekolaa Helsinkiin siis Näitä pitäisi allekirjoittaneen mielestä pyrkiä tekemään nykyinen yhdyskuntarakenne huomioiden, eli ei täysin maaseutua olevaan Östersundomiin. Tällaiset raskasraide + tiivismatala-asutus -ratkaisut olisi pitänyt tehdä Kehäradan varrelle, mutta se juna meni jo. Katseet kääntyvät siis Rantaradan varrelle, jonne tällaisia eurooppalaisia puutarhakaupunkeja saisi hyvin mahtumaan Espoon ja Kirkkonummen välisille pikkuasemille. Klaukkalaan voisi rakentaa pikaratikan Kivistön juna-asemalta (matkaa on vain muutama kilometri) ja tiivistää sen pääkatua townhouseilla. Edes sinne perkeleen Ristikytöön.

Helsinki ei kuitenkaan vastaa Espoon, Kirkkonummen, Vantaan, Tuusulan tai Nurmijärven kaavoituksesta, eikä saa niitä hyviä veronmaksajia sitten itselleen. Ymmärrän siis hyvin niitä päättäjiä, jotka haluavat pitää kuitenkin tästä "itäisestä tytärkaupungista" kiinni.

(Tosin oma kysymyksensä on se, millainen kysyntä tällaisilla rekoloilla on tulevaisuudessa. Omakotitalo ja oma auto oli suurten ikäpolvien unelma, jonka he tekivät itselleen todeksi. 20-30 vuoden kuluessa, joka siis on Östiksen kohdalla se relevantti aikajänne, he kuitenkin vanhenevat eivätkä pysty pysymään omakotitaloissaan. Tämä johtanee omakotitalojen runsaaseen vapautumiseen Helsingin seudulla, jolloin niistä ei enää saa samaa hintaa kuin nyt. Tottakai hyvistä liikenneyhteyksistä saa edelleen enemmän kuin huonoista, mutta kuinka paljon? Niin paljon, että metro kannattaa rakentaa?)

Mutta lähdetään nyt siitä, että Östis on kannattava sijoitus. Sitten tulee se luonto vastaan. Natura-arvion mukaanhan merkittävän haitan kynnys ylittyy kehrääjän, pyyn ja ruisrääkän kohdalla.

Luonnonsuojelulain 66§ (joka siis toteuttaa EU:n luontodirektiivin vastaavat määräykset) 1. momentti kuuluu:
Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.
Eli kun nyt Natura-arvio (siis "65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely") osoittaa Östersundomin kaavahankkeen merkittävästi heikentävän kehrääjän, pyyn ja ruisrääkän (ko. Naturan suojeluperusteita) olosuhteita Naturalla, ei hanketta saa myöntää. Samaisen lakipykälän 2. momentin mukaan valtioneuvosto voi kuitenkin päättää, että kyse on erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä, jolloin Natura-aluetta saa heikentää. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, ettei vaihtoehtoista ratkaisua ole. Mikä voi olla hyvin vaikea näyttää todeksi; ainahan talot voi piirtää toiseen paikkaan. Ainakin vuosikausien tappelu oikeuksissa olisi taattu.

¤¤¤

Tässä vaiheessa kuuluu mutinaa siitä, että miten nuo kolme lintua, jotka eivät edes ole mitenkään erityisen uhanalaisia, voivat torpata näinkin mittavan kaavahankkeen. Ja jos lintuja tarkastelee irti kontekstistaan, niin ymmärtäähän tuon, itsekin mutisisin. Itse näen asian kuitenkin näin:

Luonnon monimuotoisuus köyhtyy koko ajan. Sukupuuttotahti on edelleen tuhatkertainen normaaliin tahtiin verrattuna. Kaikki ovat tästä huolissaan.

EU:ssa ja Suomessa sukupuuttokato on ajateltu pelastaa suojelemalla joitakin lajeja ja luontotyyppejä. Etenkin EU:n lintudirektiivissä on mukana paljon erilaisia lajeja, jotka elävät erilaisissa ympäristöissä. Joukossa on paljon harvinaisia ja taantuvia lajeja, mutta myös yleisiä lajeja. En tietenkään ole aikanaan ollut niissä kokouksissa, joissa lintudirektiivin liitelajit päätettiin, mutta uskoisin taustalla olevan ajatuksen, että suojelemalla monipuolisesti eri alueilla ja erilaisissa ympäristöissä eläviä lajeja, suojellaan samalla loputkin.

Tämä ajattelu on toki ongelmallinen, koska se ei oikein toimi. Sukupuuttoaalto on todellisuutta täälläkin edelleen, ja esimerkiksi Suomen luonnonsuojelulakia ollaankin uudistamassa. EU:n luonnonsuojelusäädökset pitäisi nekin uudistaa toimivammiksi pikimmiten, mutta sitä odotellessa pitää mennä näiden sääntöjen mukaan. Koska kai kaikki nyt ovat sitä mieltä, että EU:hun ja Suomeen tarvitaan luonnonsuojelulainsäädäntöä?

Lintujen näkökulmasta ongelmia tuottaa Salmenkallion asuinalue, siis se paikka jossa se metro tekee mutkan. Se on luonnon puolesta muutenkin ongelmallinen.

Salmenkallion seutu. Ote kaavasta.
Allaolevasta kuvasta näkyy, että sinne jäävät kehrääjien ja pyiden reviirit, vaikka rakentamisaluetta onkin nyt käsillä olevassa kaavaluonnoksessa rajoitettu. Tämä on nyt se, joka Natura-arviossa hiertää. Kuvat muuten suurenee klikkaamalla.

Direktiivilintujen reviirit. Ote Natura-arvioinnista.
Itsekään en ole järin innostunut nykyisenlaisesta lajien suojeluun keskittyvästä luonnonsuojeluparadigmasta. Pitäisi keskittyä isompiin kokonaisuuksiin. Ja sellaisena Salmenkallio pomppaa esiin. Alla kuva luontovaikutusten arvioinnista, jossa Salmenkallion ympäristöstä löytyy hotspot-alueita.

Hotspot-analyysi. Ote luontoarvioinnista.
Kyseinen kuva on siis saatu aikaan laittamalla kaikki tiedossa olevat luontokohteet päällekkäin. Näin saadaan esille useampaa "luontoarvoa" tukevat alueet. Metodissa on omat ongelmansa, eikä sitä ainakaan pidä tulkita mitenkään tarkkarajaisesti, mutta kyllä se jotain osviittaa antaa. Pointti on siinä, että Salmenkallion alue on sitä suojelemattoman luonnon kärkeä. Suojelun arvoista, voisi jopa sanoa, etenkin kun se on toiminnallisesti osa Naturaa. (Muitakin hotspot-aluekeskittymiä löytyy kaava-alueen pohjoisosasta, mutta ne säästyy, mikäli kaavakarttaa oikein tulkitsen.)

Sattumoisin Salmenkallio on myös se alue, jossa kilpistyy metron hankaluus: isoa kaarresädettä vaativa vekotin pitää vääntää pitkälle mutkalle, jotta Salmenkallio päästäisiin rakentamaan. Tämä maksaa, eikä ihan paria miljoonaa. Naturan ja luonnonsuojelualueiden takia se pitää myös kaivaa maan alle, joskin kallioperä on tuossa kohtaa ihan kaivettavaa. Mutta maksaa se silti.

Eli kaikkein helpoimmalla päästään, kun skipataan kylmästi Salmenkallion alue!

Tällöin:
  • Natura-ongelma on ratkaistu.
  • Merkittävä osa luontoarvoista on ratkaistu.
  • Metro voidaan vetää vetää suoraan. Lisäksi se voidaan vetää vähän pohjoisemmasta, jolloin tunnelia tarvitaan hyvin vähän. Säästää aika paljon rahaa.

Vaatinee tuo vähäsen tunnelia, mutta paljon vähemmän.

Jossain näin arvion, että 10 000 asuntoa jäisi rakentamatta, jos Salmenkallio jätetään rakentamatta. Tämä voidaan ratkaista rakentamalla kaavan itä- ja koillisreuna tiiviimmin. Östersundomin painopistettä on muutenkin järkevämpi siirtää itään, koska se tulee tukeutumaan Sibbesborgin vielä isompaan keskukseen, jota kai ollaan ihan tosissaan tekemässä. Östersundom ei mitenkään erityisesti tukeudu Helsinkiin, koska siinä suunnassa on vastassa Mellunmäki ja Vuosaari. Itikseenkin on jo matkaa. Ja vaikka Sibbesborg ei toteutuisikaan, kannattaa Östikseenkin pyrkiä saamaan yksi isompi keskusta, jotta se olisi edes jossain määrin itsenäinen.

Käytännössähän Östikseen on pakko rakentaa pari pikaratikkalinjaa, mikäli siitä halutaan sellainen toimiva ja houkutteleva eurooppalainen pienkaupunki, kuin mainospuheissa. Liityntäbussi metroon ei ole yhtä hyvä kuin kävelymatkan päästä suhaava pikaratikka. Siksi kaavassa esitetyt pikaratikkavaraukset pitää toteuttaa ensi vaiheessa. Itse jatkaisin lisäksi jotakin linjaa Ultunaan, jolloin sitä voisi rakentaa tiiviimmin ja kompensoida näin Salmenkallion menetystä.

Itse asiassa on epäselvää, tarvitaanko sitä metroa ollenkaan, jos riittävä pikaratikkaverkosto tehdään. Esmes vihreät insinöörit ovat laskeneet, ettei metroa tarvittaisi. Muistetaan lisäksi, että metro on vaarassa tukkeutua, kun Länsimetron takia junat pitää lyhentää, ja Itä-Helsinkiäkin ollaan vielä tiivistämässä paljon. Joku raskasraide Östiksenkin läpi pitää kuitenkin vetää, koska Sibbesborg. Roikotetaan siis sitä metroa vielä mukana (oikeasti sinne pitäisi kylläkin saada taajamajuna).

¤¤¤

Lisäksi mua hiertää Länsisalmen osa-alue, eli metroasemista läntisin. Se on jäämässä ihan omaksi saarekkeekseen, sekä tulee aika lähelle Mustavuorta. Natura-arvion mukaan Mustavuorelle ei ole odotettavissa merkittävää haittaa, mutta itseäni hirvittävät asukkaiden puutarhoista leviävät vieraslajit. Se tarvitse kuin yhden onnettoman, jonka pihalta jättipalsamin tai pensasangervon siemenet leviävät Mustavuoreen, niin kohta on koko ravinteikas lehto täynnä. Yhtä paljon mietityttää kuitenkin myös se, kuinka hyvin tuollainen yksittäinen, metroaseman varassa oleva saareke toimii.

Tekisinkin niin, että rakentaisin metroaseman länteen päin, lähemmäs Mellunmäkeä ja Länsimäkeä. Uudet alueet voisi rakentaa niihin kiinni, jolloin ne muodostaisivat kokonaisuuden. Jos ko. lähiöistä ollaan huolissaan, niin ehkäisisi segregaatiotakin samalla. Uskoisin, että metroasemakin olisi helpompi rakentaa, kun sen saisi maan päälle. Kehä III:n varren rakentaisin sitten täyteen toimitilaa. Tässä jos jossain olisi sille hyvä paikka: sataman lähellä, vähän syrjässä, mottoriteiden varsilla, paikassa jonne muu rakentaminen sopii huonommin. Sanoisin, ettei olisi Vantaalle mikään kauhean huono diili.

(Tiirasta en nopsalla hakemisella löytänyt havaintoa ruisrääkästä gryndaamallani pellolla, joten en usko sen koituvan ongelmaksi.)

¤¤¤

Näin pääsemme viimein näyttämään oman kaavaehdotukseni. En osaa mitään kuvankäsittelyohjelmia, joten kuva on siksi kökkö. Toivon, ettei se kuitenkaan vie huomiota sisällöstä. Metro osanssilla ja ratikat mustalla, muuten väritys samaa kuin virallisessa kaavassa. Tähän on sitten käytetty aikaa ehkä noin 15 minuuttia, että jokainen yksityiskohta ei ole hierottu. Suuret linjat tulevat toivottavasti kuitenkin selville.