maanantai 7. toukokuuta 2012

Pitääkö luonnon monimuotoisuudesta välittää kaupungeissa?

Kaupungistuminenhan oli ekoteko, eikös juu? Siksi on niin ärsyttävää, kun kaupungin laajeneminen jumittuu joihinkin liito-oraviin. Että eikö ne hipit tajua, että kaupunkia laajentamalla ja tiivistämällä mahdollistetaan laajat kansallispuistot ja estetään ilmastonmuutos ja vaikka mitä.

Ikävä juttu, mutta kaupunkien kasvu ei voi tapahtua biodiversiteetin kustannuksella. Miksi se diversiteetti on tärkeä, olen kirjoittanut täällä.


Kaupungeissa ei ole luonnontilaista luontoa, jota suojella.
Väärin. Uhanalainen laji tai biotooppi on se sama laji tai biotooppi, oli se missä oli.

Kun ihmiset on pakattu tiiviisiin kaupunkeihin, säästyy luonnolle tilaa muualla.
Tämä on kyllä ehdottoman totta noin fundamentaalisti. Tosiasiassa tilanne on usein kinkkisempi, kaupungin sisällä voi olla merkittävämpiä luontokohteita kuin sen rajoilla. 

Luonnonsuojelu on maaseudulla tehokkaampaa: kaupungeissa saadaan suojeltua kerralla vain vähän/pieniä alueita.
Kun sitä luontoa kannattaa suojella siellä, missä sitä on.  Jos Helsingin Heikinlaaksossa on edustava kallioketo uhanalaisine lajeineen, niin ei varmaan kannata suojella teoreettisesti mahdollista ketoa jostain Rymättylästä, vaikka saisikin suojeltua isomman läiskän.

Maaseudulla saa kyllä helpommin suojeltua laajempia alueita, se on täysin totta. Harvoin kuitenkin esim. Helsingin ja muun Suomen luonnonsuojeluhankkeet kilpailevat keskenään, vaan kyse on eri luontotyypeistä tai lajeista. Lisäksi on tämä maantieteellinen aspekti, esmes Etelä-Suomen metsät ovat niin harvassa, että Helsinginkin tulee pitää omistaan huolta, vaikka Kainuussa kuinka kuusia kasvaisikin. Liian kaukaisiin asioihin ei siis voida vedota.

Ja kuinka paljon nillä esimerkki-helsinkiläisillä on sananvaltaa siellä Rymättylässä tai Kainuussa? Siivotaan ne omat takapihat ensin.

Luonnonsuojelu ei ole kaupungeissa kustannustehokasta. Luontokohteen gryndauksesta saaduilla rahoilla voidaan maaseudulla suojella laajoja alueita/vähentää teiden estevaikutusta/ennallistaa useita tuhottuja ekosysteemejä...
a. Talous ei ole itseisarvo, vaan väline saada niitä asioita, joita haluamme. Terve ja monimuotoinen luonto on nyt sitten yksi niistä tavoitteista, joiden saavuttamiseksi talous on olemassa.  Se vaan sitten maksaa minkä maksaa. Joskus enemmän. Ja huomio, tietenkään en luule, että luonto olisi se ainoa asia, johon haluamme rahamme käyttää. Samoista rahoista kilpailevat terveyspalvelut, kulttuuri, turvallisuus, yritysten toimintamahdollisuudet...

... mistä pääsemmekin kohtaan b. Katoppa kun niistä gryndausrahoista laitetaan yhtä pennin pyörylää estämään yhdenkään tien estevaikutusta. Kyllä niitä rahareikiä alkaa kummasti löytyä siinä vaiheessa, kun rahat kilahtavat tilille.

Luonnon suojelu estää toimivan/kompaktin/taloudellisen/optimaalisen kaupunkirakenteen.
No voi itku. Yhtä lailla se estää lampaiden kasvatuksen Lapissa, metsähakkuut sademetsissä ja tehokalastukset koralliriutoilla. Joku häviää aina.

Tuohan on oikeastaan nimbyilyä jos jokin. "Kyllä ne liito-oravat ja valkoselkätikat ja valkolehdokit ja halavasepikät pitää suojella, koska onhan luonnonsuojelu tosi tärkeetä enkä minä sitä vastusta noin yleensä, mutta katsokaas kun se ei oikein onnistu täällä kaupungissa."

Kaupunki ei eroa hallinnollisena alueena mitenkään maaseudun paikkakunnista luonnonsuojeluvelvoitteissa. Mitenkään. Tai voisiko joku kertoa, miksi Helsingin ei tarvitsisi toimia samoin kuin Rautalammin? Miksi rautalampilaisilta pitäisi vaatia enemmän?

¤¤¤

Huokaiskaatten helpotuksesta, pahimmat kaupunki-intoilijat. Minäkin pidän kaupungeista, ja kaupungistumiseen ja tiiviiseen asumiseen liittyy paljon hyviä asioita myös ympäristön näkökulmasta. Mutta pidetään kuitenkin ne perusasiat ja -lähtökohdat mielessä: luonnonsuojelu ei ole asia, jonka voi jättää huomioimatta ainoastaan siksi, että ollaan kaupungissa. Ja vielä, sitä luonnonsuojelua voi sitten tehdä niin fiksusti kuin tyhmästikin. Minä kannatan fiksuutta ja kokonaiskuvia.

Tätä kirjoitusta ei myöskään tule nähdä vetoomuksena kaupunkien maankäytön lopettamiseksi, vaan myös sen säilyttämiseksi ennallaan tai kehittämiseksi. Kaupunkien biodiversiteettiä voi ja pitäisi myös lisätä. Mutta niistä lisää myöhemmin, kun jaksaa.

LISÄYS 15.5. Monimuotoisuuden turvaaminen on toki muutakin kuin pelkkää suojelua, hengessä "ei saa koskea". Esimerkiksi Suomenlinna, joka on yksi lajirikkaimpia alueita Helsingissä, tulisi säilyttää nykyisessä käytössä, koska se tukee alueen nykyistä lajistoa. Tällaisissa tapauksissa pitää vaan olla tarkka, että kaikki hoidetaan kunnolla.

Kaupungeissa on arvokasta luontoa, joilla voi joskus olla aivan omia ominaispiirteitä. Niiden arvokkuutta ei muuta miksikään se, että ollaan kaupungeissa. Siksi ne tulee huomioida. Aina.

LISÄYS 13.12. Lue ehdottomasti myös jatkokirjoitukseni.

8 kommenttia:

  1. Jos nyt haluaisi jotenkin asiaa ajatella, niin onhan kaupungissa valtavasti enemmän ihmisiä pinta-alaa kohden, joten on luonnollista, että niitä ihmisten hyötyjen ja luonnon säilyttämisen väliset kompromissit kallistuvat enemmän ihmisten edun suuntaan kuin alueella, jossa ihmisiä on yksi neliökilometrillä.

    Mitä tulee sitten siihen ns. maaseutuun, niin Helsinki voisi ihan hyvin harjoittaa maapolitiikkaa ostamalla metsiä rajojensa ulkopuolelta ja suojella ne. Esimerkiksi se kuuluisa viherkehä olisi luultavasti ihan mahdollista toteuttaa näin.

    VastaaPoista
  2. Eli kaupungeissa luonnonsuojelu haittaa useampaa ihmistä. Se on kyllä ihan ymmärrettävä poliittinen argumentti. Ei kuitenkaan ekologinen: sitä luontoa pitää suojella siellä, missä sitä on. Pointtini oli, että jos kaupungissa on merkittävä luontokohde, tulee se suojella samoin perustein kuin maaseudulla. Eli idealisti sanoisi, että ei kompromisseja. Lisäsin sen leipätekstiin.

    Maapolitiikasta: voisi joo ja pitäisi. Ongelma tulee vastaan silloin, jos kaupungissa tuhotaan jotain muuta, hoitoa tai kulutusta vaativaa, biotooppia, esim. ruderaatteja (niinkuin Arabiassa tehtiin). Ei vastaavaan hoitoon löydy fyrkkaa ainakaan helposti, etenkin kun vastaavan alueen löytäminen muualta voi viedä kauas. Kaupungissa se kulutus on helpommin järjestettävissä. Vanhojen metsien hoito sen sijaan on kyllä helppoa, sen kun jättää koskemati. No joo metsätyypistä riippuen.

    Sit tulee muistaa, että kaupunkiluontoa tarvitaan ihan kaupunkilaisiakin varten. Fiksu ihminen varmaan yhdistäisi suojelu- ja viheralueverkot.

    VastaaPoista
  3. Joo, fiksua on yhdistää suojelu- ja viheralueverkot mahdollisuuksien mukaan. Lähinnä se pointti oli se, että ison kaupungin rakentaminen on kompromissien taidetta ja yleensä niissä kompromisseissa vetää lyhimmän korren se, joka on vaikeimmin mitattava, eli asukastiheys ja sen tuoma aito kaupunkiympäristö. Eli perukseltaan samaa mieltä, suojelua kannattaa harjoittaa kaupungeissakin ja nimenomaan järkevästi, mutta suojelu ei musta ole kaupungissa argumentti joka väistämättä ylittää kaikki muut.

    VastaaPoista
  4. Näinhän se on. Niin biodiversiteetti kuin toimiva kaupunkirakennekin on aika perustavanlaatusia arvoja ja tavotteita. Se, kumman mukaan millonkin edetään on niin helvetin vaikeeta. Mutta tärkeetä.

    VastaaPoista
  5. "Tai voisiko joku kertoa, miksi Helsingin ei tarvitsisi toimia samoin kuin Rautalammin? Miksi rautalampilaisilta pitäisi vaatia enemmän?"

    Tässä onkin monimuotoinen kysymys. Näppituntumalta väitän että Helsingissä on asukasta kohden vähemmän asfalttia, vähemmän rakennettua ympäristöä, ja vähemmän autoilua kuin Suomessa keskimäärin. Ja kuten Joel itsekin kirjoitti, kaupunkien maankäyttö tukee usein monimuotoisempaa metsäluontoa kuin maaseudun. Pitäisikö Rautalammilta vaatia samaa kuin Helsingiltä?

    Jos vaadimme tasavertaisesti Helsingiltä Rautalammin hyviä puolia ja Rautalammilta Helsingin hyviä puolia, vaadimme molemmilta mahdottomia. Jos taas asetamme vaatimukset alueiden erityispiirteet huomioiden, on oikean vaatimustason asettaminen hyvin vaikea poliittinen kysymys.

    "Ja kuinka paljon nillä esimerkki-helsinkiläisillä on sananvaltaa siellä Rymättylässä tai Kainuussa?"

    Helsingin kaupunki kyllä omistaa luonnonsuojelualueita omien rajojensa ulkopuolella, tosin ei Rymättylässä eikä Kainuussa asti.

    VastaaPoista
  6. "Näppituntumalta väitän että Helsingissä on asukasta kohden vähemmän asfalttia, vähemmän rakennettua ympäristöä, ja vähemmän autoilua kuin Suomessa keskimäärin."
    Tämä lienee ihan totta. Me perinteiset luonnonsuojelijat ollaan kuitenkin ennen kaikkea kiinnostuttu siitä, miten nykyisille lajeille/populaatioille käy nykyisissä tilanteissa. Ilmastonmuutos- ja luonnonvarajutut on sit vähä eri asia. Tällanen lähestymistapa on todella tyhmää, mutta kun molemmat asiat on järkyttävän suuria ja vaikeita asioita, sitä helposti suuntautuu ja keskittyy jompaan kumpaan. Mä keskityn siis siihen, miten biodiversiteetti saataisiin alueellisesti säilymään tai jopa kasvamaan.

    "Jos vaadimme tasavertaisesti Helsingiltä Rautalammin hyviä puolia ja Rautalammilta Helsingin hyviä puolia, vaadimme molemmilta mahdottomia."
    Tämä on kyllä tärkeä huomio, joka usein jää idealistilta huomiotta :) Kuitenkin on tyhmää pyrkiä muuhun kuin täydellisyyteen. Se, miten siihen tähdätään milläkin aikavälillä, on sitten toinen juttu.

    "kaupunkien maankäyttö tukee usein monimuotoisempaa metsäluontoa kuin maaseudun" juu, mutta jos kaupunkien maankäyttö muuttuukin virkistysmetsästä rakennusmaaksi, on talousmetsäkin parempi vaihtoehto - siis nimenomaan metsäluonnon kannalta.

    Tiedän juu, että Helsinki omistaa suojelualueita muualla. Hyvä, että näin on. Usein se ei kuitenkaan mene niin, että jos rakennetaan hehtaari, niin suojellaan hehtaari muualla. Siihen vaikuttaa, minkälainen alue rakennetaan: mikä ympäristötyyppi, minkälainen lajisto, minkälainen se on osana vastaavan tyypin verkostoa jne. Metsissä se viherkehä olis kyllä hyvä sijoituskohde.

    Pitäisi kirjoittaa vähän tarkemmin, millaisena näen esmes Helsingin vahvuudet biodiversiteetin ylläpitäjänä, ja miten asiat pitäisi hoitaa. Lupaan sen joskus tehdä. Joskus.

    VastaaPoista
  7. Pitänyt nillittää vähän tästä, mutta kun henkilökohtainen biodiversiteettini kasvoi yhdellä viruskannalla.

    Yleisesti ottaen joo, mutta reaalimaailmassa yhtään mikään ei mene niin että "maksaa mitä maksaa", ja maksaa tässä synoomi haitoille laajemmin. Jos joku noin sanoo, niin tulkitsen sen niin että hän tarkoittaa että haittojen suurusluokka on kuitenkin sen verran pieni etteivät ne ole ylitsepääsemättömiä. Jolloin tämä onkin sitten empiirinen eikä periaatteellinen kysymys, se että on haitat siedettävät voidaan selvittää tapauskohtaisesti.

    Ja sikäli kun se suojelu maksaa, niin kyllä sille nyt pitäisi jostain saada rahoitustakin. Ajankohtaisena esimerkkinä Vallisaari ja Kuninkaansaari. Olen antanut itselleni kertoa tilanteesta suurin piirtein alla olevan. Hoitosuunnitelma löytyy http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/c46_osa1.pdf Ajankohtaisemmin http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/108657-vallisaaren-kohtaloa-pohditaan-%E2%80%93-katso-kuvat-suljetusta-saaresta

    Saarella on rapistuvat vanhat linnoitusrakennelmat ynnä muita rakennuksia jotka pitäisi kunnostaa, ja niityt kasvaa umpeen, joka on ilmeisesti lajistohuono juttu. Puolustusvoimat ei tee saarella enää mitään, koska tykkipattereilla ei tee enää mitään. Metsähallitus, valtio yleisemmin ei halua saaria hoitaa, koska kustannukset. En nyt tähän hätään löydä, mutta ulkomuistista pelkästään rakennusten kunnostamisessa puhutaan tuollaisesta 5 - 10 miljoonasta eurosta. Käytännössä saari tippu Helsingin kaupungin käsiin.

    No toisaalta, se nyt on siinä Suomenlinnan vieressä eli voisi olla osa sen virkistysaluetta, mitään muuta kun jatkaa lauttalinjaa yhden laiturin verran. Vallisaaren ja Kuninkaansaareen välissä on syvä luonnonsatama, joka varmaankin kelpaisi purjehtijoille. Vallisaaressa on vanhoja taloja jotka pitäisi kunnostaa, mutta jos olisi kulkuyhteys niin varmaan niillä löytyisi käyttäjiä, rajatusti voisi ehkä jopa miettiä uudisrakentamista. Saarella on asunut 200 - 700 ihmistä, jos olisi asutusta edes tuon verran niin lauttakin olisi joten kuten järkevä, joka taas auttaisi muuta toimintaa.

    Toisaalta jos mihinkään ei saa koskea... Eli tässäkin pitäisi taas saada jotenkin sovitettua luonnonsuojelu, talous, liikenne, jne.

    VastaaPoista
  8. Käytännössä asiat on tapauskohtaisia, kyllä. Etenkin silloin, jos kyseessä on jokin "merkittävä lintukohde" tms., eli alue, joka ei isessään ole biodiversiteetillle välttämätön, tai hirrvittävän tärkeä. Sitten pitäisi selvittää, kuinka merkittävä se on osana laajempaa (ekologista) maisemaa jne. Mikä on tietty sit hirvittävän vaikeaa ja aikaavievää. Tärkeää siis huomata, että luontokohteitakin on eri arvoisia. Osa lienee myös korvattavissa, toisin kuin aiemmin kritisoin, mutta sen arvioiminen vaatii sit suurta ammattitaitoa. Tosin ehkä enemmänkin poikkeuksena.

    Mä vähän jumiuduin tohon suojeluun, vaikka onhan biodiversiteetti paljon muutakin. Pointtini on siis, että (i)Kaupungeissa on (arvokastakin) luontoa, (ii) sitä luontoa ei voida unohtaa vain siksi, että ollaan kaupungissa. Tämä näin periaatteena. Kirjoitan sen selvemmin leipätekstiin.

    Mutta jos kaupungin kehitys vaatii jonkin oikeasti hyvin merkittävän ja ainutlatuisen luontokohteen hävitystä, niin siinä vaiheessa kaupunki saa kehittyä muualle. Ja nyt ei sit puhuta mistään liito-oravien levähdyspaikoista. Ennemminkin Sipoonkorpi/Laajalahti-kaliiberista.

    Mitä tulee noihin saariin, niin niissä on hataran muistikuvani mukaan juuri sotilaiden saappaissa kulkeutuneita kulttuurilajeja, joille metsittyminen on uhka. Eli näin maallikon mielestä niitä voisi ihan hyvin käyttää virkistykseen. Niittyjä pitäis sit niittää sopivasti, mikä on luonnollisesti perustellumpaa silloin, kun saaret on yleisölle avoimia. Ihan oppikirjaesimerkki hallitusta hoitamattomuudesta. Tietty siellä on sit myös lintujen pesimäalueita, mutta eiköhän ne kolkat voi rauhoittaa. Kokonaan saaria ei siis mun mielestä edes kannata aidata ja sulkea. Päinvastoin.

    Eli kaupungin toiminta voi edesauttaa biodiversiteetin säilymistä, mikäli se tehdään oikein. Ja minusta meillä ei ole mitään syytä olla tekemättä sitä oikein.

    VastaaPoista