sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vuodareita: 2013

Vuosi päättyi ja niin päättyi Symbioosin vuodariskabakin. Kiitos kisan alullepanijoille, ilman sitä en tuskin olisi saanut persettäni pusikkoon läheskään niin usein kuin nyt. Kuten vuoden alussa kirjoitin, tärkeintä omassa työssään on innostus sitä kohtaan, ja lintuinnostus on nyt kyllä minun kohdallani toteutunut. Myös ahdistus lajintuntemuksen huonosta tasosta on lientynyt: ei siihen muu auta kuin lähteä opiskelemaan.

Final count on 192. Eliksiä kunnioitettavat 80 (elisprosentti 41,7). Tämän verran olen siis nähnyt tai kuullut itselleni täysin uusia lajeja. Onhan se luku nyt iso, kun lähden aika nollasta, mutta jo ensi vuoden elissaldo jää kyllä huomattavasti alhaisemmaksi. Sen huomasi, että kyllä noita lajeja Suomestakin löytyy. Sata lajia saa siten, ettei erityisesti välttele, ja 200 tulee sekin aika pienellä vaivannäöllä. Parinsadan jälkeen vasta pitää ruveta tosissaan työskentelemään, mikäli haluaa kartuttaa saldoa vielä jokusen kymmentä.

Vuoden hienoimpia lajeja ovat ehkä pikku- ja mustatiira, kattohaikara, lapinpöllö, pussitiainen, aavikkotasku... olikohan muuta. Henkilökohtaisesti sykähdyttävimpinä pidin maakotkia ja piekanoita Suballa. Kahlaajista olen nyt ottanut kopin: kävin kaivamassa mm. kaikki perussirrit. Kahlaajat ovat muutenkin muodostuneet lempilinturyhmäkseni. Niitä voisi olla mukava rengastella joskus, sitten isona ja taitavana.

Tärkeintä on ollut huomata, kuinka nopeasti on uutta oppinut. Varmastikaan kaikki tai edes suurin osa ei ole jäänyt selkärankaan, ja ensi keväänä saa taas raapia päätään lajinmäärityksen parissa, mutta kyllä tosi moni laji on. Lisäksi tuntemattoman lajin kohdalla minun täytyy miettiä nyt paljon vähemmän. Jokin lokerointi on aivoissani selvästi alkanut. Olen huomannut myös äänien alkavan käydä järkeen. Vuosien projektihan tämä on, mutta näillä näkyvin ihan mahdollinen.

Koska aion kehittyä vastakin, tein uudenvuoden lupauksia:
  • Rakennan talven aikana seipiön.
  • Liityn Tringaan (niin Tiira-palvelussa näkee havaitut harvinaisuudet tarkemmalta kartalta).
  • Otan kevätmuutosta paremman kopin. Syksyllä kävin miehittämässä Laajalahden lintutornia ihan kiitettävästi, mutta kevätmuutto vaatisi aktiivisempaa retkeilyä, sillä kevätmuutto kestää pitempään.
  • Kun kirjaan retkihavikseni ylös, rupean käyttämään tieteellisten nimien lyhennöksiä. Ammattimaistuu tämäkin homma.
  • Asetan selaimen etusivuksi Lintukuvasta jonkin lajin aina viikoksi kerrallaan. Sain vinkin, että tämä on aika hyvä keino äänten opetteluun. Selaimen kuitenkin avaa jokusen kerran päivässä, joten toistoja tulee.
  • Pelaan vähintään kerran päivässä Computer Birdingiä. Sitä olen hakannut nyt syksyllä, ja opettaa aika hyvin.
  • En lepää, ennen kuin vuoden 2014 saldona on 200 lajia (kyllä, kisahan käynnistettiin myös tänä vuonna; perinne on syntynyt!)
  • Seuraavat isot tavoitteet elämässä ovat kaukoputken hankkiminen ja rengastuslupien saaminen. Kumpikaan tuskin toteutuu ihan lähivuosina, mutta pidän ne mielessä.
Nähdä nämä ja kuolla -listallani on ollut pitkään maakotka, piekana ja viiksitimali. Mako ja piekana hoituivat tänä vuonna, ja kyllä minä perkele sen timonkin jostain tänä vuonna väännän. Harjalintukin olisi ollut, mutta niitä näin pari viikkoa sitten Kanarialla. Eli uudet tavoitelajini elämässä ovat: sarvipöllö (niin saa peruspöllöt plakkariin), kuningaskalastaja, vihertikka ja tunturipöllö. Ei tarvitse nähdä Suomessa. Etenkin viimeistä odotellessa saattaakin jokunen tovi vierähtää...

En ihan tiedä, mitä teen tämän blogin kanssa. Syksyllä esmes se jäi ihan; Espoon-seikkailuni elokuussa ja Jurmon-retki marraskuussa jäivät täysin raportoimatta. Vuoden alkupään tyyppiset blogaukset taas eivät liene niin mielenkiintoista luettavaa. Eikä näitä vuodaritekstejä muutenkaan kukaan lue, kaupunkiblogi tämä kuitenkin lähinnä on. Toisaalta kenttäkurssien raportointi on ollut mahtavaa, omaksi muistoksi jossei muuten. Todennäköisesti kirjoitankin vastaisuudessa jostain isommista retkistä jos jaksan. Kai sitä biologin blogissa pitäisi vähän olla luontotarinoitakin. Jos niistä vaikka joku kaupunki-ihminenkin innostuisi pitämään silmänsä auki luonnossa kulkiessaan ;)