Hallittu hoitamattomuus

Suomen uhanalaisista lajeista 25,7% on uhanalaisia siksi, että niiden elinympäristöt kasvavat umpeen, kertoo Suomen punainen kirja. Lähinnä näitä lajeja ovat vanhojen kulttuuriympäristöjen: metsälaitumien, niittyjen, kulojen, hakamaiden jne. lajit, jotka siis vaativat elinympäristönsä tasaista kulutusta (esim. sitä, että lehmä syö maan pintakerroksen estäen metsittymisen). Näiden lajien elinympäristöjä ei siis hoideta tarpeeksi. Nykymaatalous ei ole suosinut tällaista tehotonta tuotantoa enää vuosikymmeniin, mutta voisivatko kaupungit toimia näiden lajien elinpaikkana?

Biofysikaaliset ekosysteemipalvelut, kuten ilman puhdistus ja lämpöpiikkien puskurointi, hoitunevat parhaiten kaupunkimetsillä. Ihmiset tarvitsevat kaupunkiinsa kuitenkin myös perinteisiä, hoidettuja puistoja, joissa pussikaljoitella ja pikniköidä. Arvaako kukaan, mihin pyrin?

Puistoja hoidetaan huolellisesti: nurmikot ajetaan vähintään viikoittain, pensaat pidetään kuosissa ja rikkaruohot nypitään pois. Biologi sanoisi, että suositaan hyvin varhaisia sukkession lajeja. Ihmiset ovat tyytyväisiä, ja puisto kauniin näköinen, kuten vaikkapa Kaivopuistossa:

Kyllä on nättiä.

Lopputulos on sliipattu puisto, joka on monimuotoisuudeltaan autiomaan tasoa. Samanlaista millinkoneella trimmattua tilaa löytyy työpaikkojen, yliopistojen ja virastojen edustalta, katujen varsilta ja kotipihoilta. Mutta mitäpä jos säästettäisiin puutarhurien työtunteja ja ruohonleikkurien löpöä ja annettaisiin rehottaa? Sukkession voisi antaa jatkua pidemmälle, eli useampien kasvilajien voisi ihan hyvin antaa kasvaa. Luonnollisesti kasveja seuraavat erilaiset hyönteiset, ja niitä mahdollisesti linnut. Nurmet voi sitten leikata paikasta riippuen vaikka pari kertaa kesässä.

Tarkoitus ei siis ole, että Koffari kasvaa pajukkoa, vaan se, että se kasvaisi vähän monipuolisempaa kasvustoa kuin nykyinen terällä katkottu, sanalla sanoen tylsä, kaupallinen ruohoseos. Mallia voi ottaa vaikka Turuust, Kakolan puistosta tai Etelä-Hermannista:

Monimuotoista turkulaista pusikkoa.

Levitä filtti ja rupea tutkiskelemaan kasvustoa makuuasennossa.

Ainakin osittain näin voisi tehdä. Eli puistoissa voisi olla trimmattuja alueita, mutta myös tällaisia hallitusti hoitamattomia kaistaleita. Puistojen käytettävyys ei tällä tavalla olennaisesti vähene, kyllä näitä mahdollisia uusia lajejakin saa tallata.

Toki nykyisenlaisia sliipattuja puistojakin pitää historiallisista syistä olla. Helsingissä sellaisia voisivat olla Esplanadi, Ruttopuisto ja Kaivopuistossa Ullanlinnanmäen alue. Muut puistot sen sijaan voisivat ihan hyvin olla kevyemmin trimmattuja, jopa keskustassa. Näin taas pehmennetään rajaa "luonnollisen" luonnon ja kaupunkien välillä.

Joku nyt varmaan parahtaa, että ei ihmiset tykkää. Aluksi voi olla, ettei kaikki tykkääkään. Erään tutkimuksen mukaan ihmisten kauneusihanteet riippuvat luontotietoudesta ja -kokemusten määrästä. Kaupunkilaistuneet, ei-luontoihmiset pitivät selkeistä, valoisista ja geometrisistä maisemista, mutta mitä enemmän koehenkilöillä oli luontotaustaa ja tietämystä luonnon toiminnasta, sitä enemmän he arvostivat luonnontilaista maisemaa. Eli tätä tykkäämisasiaa voidaan helpottaa valistuksella: luontoaiheisia infotauluja Alppipuistoon Viikin luontopolun malliin ja joka toinen viikko hehkutusta Hesarissa, niin kyllä alkaa kansakin arvostaa. Sitä paitsi onhan asia hyvin paljolti tottumiskysymys. Minäkin muistan muuten, kuinka pienempänä rakastin tuollaisia sliipattuja puistoja ja kuinka minua ärsytti, että naapurilla oli paremmin hoidettu nurtsi kuin meillä, mutta nykyään pidän sellaista maisemaa tavattoman tylsänä ja ankeana.

Sitten vähemmän radikaali ehdotus: annetaan edes niiden työpaikkojen, virastojen jne. edustojen ja tienpenkkojen rehottaa. Ei niitä tarvitse olla koko ajan hiki hatussa ajamassa. Pilottikohteeksi ehdotan Helsingin yliopiston Biokeskus 3:n viereistä nurmiläiskää Viikissä.

Ennen kaikkea: ei hätää, hyvät omakotitaloihmiset. Sen pihan ajamisesta ei tarvitse stressata joka viikko. On vain hyvä, jos se on vähän röntsysen näköinen. Paras olisi, jos vaikka tontin reunoja kiertäisi semmoinen hoitamaton vyöhyke.

Kysymys onkin, että miksi ei?

(Kiinnostuneet voivat tutkiskella intermediate disturbance hypothesisiä.)