keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Miksi luonnon monimuotoisuutta pitää vaalia?

Kirjoitan tässä nyt kerralla auki, miksi vouhotan siitä biodiversiteetistä.

Taustaa: kellekään ei liene yllätys, että ihminen on aiheuttamassa massiivista sukupuuttoaaltoa. 100 vuoden kuluttua Maapallolla arvellaan olevan enää 50 % siitä lajimäärästä, joka oli ennen ihmisvaikutusta. Nykyisen sukupuuttotahdin on arvioitu olevan 60-70 kertaa luonnollista nopeampaa. Puhutaankin maailmanhistorian kuudennesta sukupuuttoaallosta. Muita vastaavia olivat mm. jurakauden (85 % lajeista kuoli asteroidin takia 65M vuotta sitten) ja siluurikauden (puolet lajieista kuoli mahdollisesti ilmastonmuutoksen takia 440M vuotta sitten) sukupuuttoaallot.

Nykyinen sukupuuttoaalto eroaa tietty siinä, että se on paljolti yksittäisen lajin, ihmisen, syytä. Ehdottomasti pahin uhka biodiversiteetille on elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen, sen jälkeen tulevat mm. vieraslajit ja liikametsästys. Ilmastonmuutos tulee olemaan iso tekijä, kunhan nytkähtää kunnolla käyntiin.

No miksi tämä on huono asia? Väliäkö jollain ötökällä on? Kerron nyt yleisimmät argumentit biodiversiteetin puolesta. Nämä asiat löytyvät sangen hyvin kirjoitettuna ja perusteellisemmin myös Metsän kätköissä -kirjan kappaleesta 1.1.

1. Eettiset syyt
Menee jokseenkin silleen, että ihmisellä ei ole oikeutta tappaa muita eläviä. Jokainen laji on Luojan luoma/evoluution hieno ja ainutlaatuinen tuotos, eikä tätä työtä ole sopivaa tärvellä. Helppo kuitata hippien höpötyksenä.

2. Esteettiset syyt
Menee silleen, että ei oo siistii tappaa kaikkii siistei eläimii ja kasvei ja sillee. Hienot lajit tuottavat elämyksiä ja kiksejä, ja mitä enemmän hienoja lajeja on, sitä enemmän kiksejä. Hippien höpötystä? Totta munassa. Kuitenkin tämä tuntuu olevan monasti se yleisin syy luonnonsuojelutyöhön. Suojelemme pandoja, koska... Niin miksi? Koska ne ovat söpöjä! Tälle on luonnonsuojelussa ihan oma termikin, lippulaiva (flagship species), joka on siisti tai söpö tai muuten vaikuttava laji, ja jonka varjolla saadaan sitten suojeltua kaikkea muutakin. Mehän suojelemme Borneon sademetsät orankien, emmekä käsnäjalkaisten takia.
 
3. Taloudelliset syyt
Näistäpä eivät hipit enää höpötäkään. Jokapäiväinen elämämme ja taloutemme on täysin riippuvainen muista lajeista. Me esim. käytämme hiivoja ja bakteereja elintarviketeollisuudessa tai viljelemme kirvoja saadaksemme niistä elintarvikeväriä. Kuka olisi aikanaan arvannut, että saunakoivusta saa miljoonabisneksen mahdollistavaa ksylitolia? Tai että tietty home muodostaa penisilliiniä? Tai että hämähäkkien seitistä voi tehdä luotiliivejä? Tai että limasienten avulla voidaan optimoida liikenneverkkoja?

Luonnossa on ollut käynnissä neljän miljardin vuoden mittainen tuotekehitysprosessi. Kuka tietää, mitä kaikkea innovaatioita tuolla vielä on, vain odottamassa patentoijaansa! Turhahan tällaista reserviä on heittää hukkaan. Tottakai nämä asiat voidaan keksiä usein itsekin, mutta vaikeaa se usein on. Ja mitä järkeä on keksiä pyörää uudelleen? (Okei, tottakai esim. lääkeaineiden luominen laboratorioissa on usein helpompaa kuin kulkea umpimähkään sademetsässä ja maistella vastaantulevia kasveja, josko diabetes häviäisi. Kuitenkin, mitä paremmin luontoa tunnemme, sitä vähemmän meidän pitää toimia summanmutikassa. Eli lisää perustutkimusta, kiitos. Ja kuitenkin aika usein luonnon ratkaisut ovat verrattomia ihmistekeleisiin verrattuina, vrt. fotosynteesi ja aurinkokennot, tietokoneet ja ihmisaivot...)

Toinen asia, joka liittyy paljolti myös seuraavaan kohtaan, ovat ekosysteemipalvelut. Kun ekosysteemit kuhisevat omia toimintojaan, syntyy sivutuotteena myös ihmistä palvelevia hyödykkeitä. Taloudellisesti relevantteja palveluja ovat esimerkiksi pölytyspalvelut (mitä maksaa hedelmöittää hedelmätarhan kukat pumpulipuikoilla?), maaperän ylläpito (viljelijä kiittää kun kastemadot möyrivät pellon alla) tai biologinen torjunta. Toki ekosysteemipalveluihin kuuluvat myös sellaiset asiat kuin ilman puhdistus ja hapen tuotanto, joille ei oikein voi hintaa laittaa.

4. Ekologis-evolutionaariset syyt
 Nää on nyt ne oleelliset syyt, jotka minua vakuuttavat eniten.

Kuten äsken jo johdattelin, ihmiselämä on siis täysin riippuvainen luonnosta ja ekosysteemien toiminnasta. Ihmiset hengittävät (sade)metsien ansiosta, mangrovet toimivat saaliskalojen kutupaikkoina ja aallonmurtajina, maaperän eliöt huolehtivat hajotuksesta ja maaperän kunnosta ja niin edelleen. Mikään ei kuitenkaan ole välttämättä pysyvää, vaan kaikki ekosysteemien toiminta riippuu sen eliöyhteisön toiminnasta. Lajit vaikuttavat toisiinsa, jotka sitten vaikuttavat toisiin lajieihin ja niin edelleen. Lajeille muodostuu tässä systeemissä paikkansa, ja tietyn lajin poisto vaikuttaa muuhun systeemiin. Luonnollisesti jotkin lajit ovat oleellisempia kuin toiset, mutta kun me emme useinkaan tiedä asioiden todellisia syy-seuraussuhteita.

Monimuotoiset ekosysteemit ovat vakaita. Mitä enemmän samanlaisesti toimivia lajeja on, sitä enemmän ekosysteemillä on varaa menettää lajejaan. Monimuotoisissa ekosysteemeissä on myös monimutkaisia ja vaihtoehtoisia ravintoverkkoja ja muita interaktiokimppuja, joten yhden lajin häviämisen aiheuttama aukko ekosysteemin toiminnassa voi korvautua äkkiä, riippuen tietty lajin paikasta kyseisessä ekosysteemissä.

Eikä saa ajatella pelkkiä yksittäisiä lajeja. Mitä enemmän meillä on erilaisia ja eri mekanismeilla toimivia kokonaisia ekosysteemejä, sitä todennäköisemmin tulemme selviämään rajuistakin ympäristömuutoksista. Rehevä metsä voi muuttua ilmaston lämmettyä karuksi kedoksi - jos karun kedon lajit ovat jäljellä. Ja se karu ketokin on parempi kuin tyhjä kallioläiskä.

Kerran menetetty laji, eli ekologinen toimija, on menetetty pitkäksi aikaa. Kyllä evoluutio täyttää vapautuneet ekolokerot, mutta siinä menee aikansa. Mitä enemmän lajeja ja ekosysteemejä tuhoamme, sitä enemmän aikaa kuluu niiden korvautumiseen. Tämä on yksi syy, miksi pidän biodiversiteetin hupenemista suurempana ongelmana kuin ilmastonmuutosta: ilmastonmuutos on seuraavan parin tuhannen vuoden ongelma, biodiversiteetin häviäminen haittaa meitä pahimmillaan vuosimiljoonia. Kyllä ihminen varmaan silloinkin jotenkin pärjää, mutta helvetin ankeaa se on.

Toisaalta, maailma muuttuu koko ajan, ja luonto vastaa tähän juuri evoluutiolla. Jos nyt hävitämme lajeja, menetämme paljon evolutiivista potentiaalia - siis luonnon kykyä muovautua tulevaisuuden haasteisiin. Me emme tiedä, kuinka arvokkaiksi nykyiset lajit tai alalajit, tai niistä muodostuvat lajit, osoittautuvat tulevaisuudessa, esim. ilmastonmuutoksen aikana tai sen jälkeen. Siksi niitä ei kannattaisi menettää.


Näin. Luonnon monimuotoisuuden suojelu ja sen pitäminen niin "luonnollisena" kuin mahdollista on siis ensi kädessä ihmisen suojelua, tai varautumista tulevaisuuteen. Kyllä luonto aina itsensä korjaa, muttei välttämättä ihmisen mielestä tarpeeksi nopeasti. Siksi niillä ötököillä on väliä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti