Kaupunkiekologinen visioni

Nyt kun näitä perusasioita on käyty, voinen jo paljastaa, millaisella periaatteella kaupunkeja kehittäisin.

Aluksi kaupunkirakenteesta. Periaate olisi Osmo Soininvaaran (toki vaikka kenen muunkin) tiivis mutta harva. Kun rakennetaan, rakennetaan tiiviisti ja luodaan käveltävää kaupunkia, jossa palvelut ovat lähellä ja ylipäätään kannattaa tuottaa. Rakennettujen alueiden välissä kiemurtelevat yhtenäiset viheralueet.

Asuinalueiden väliset viheralueet olisivat metsiä. Ihan oikeita metsiä, joissa taimet saisivat rehottaa ja lahopuut hajota rauhassa. Mallia Keskuspuisto tai Uutela. Joet ja purot sitoisin myös osaksi tätä viheralueverkkoa, voisi siellä olla peltoa ja vanhoja kulttuuriympäristöjäkin. Metsät hoitaisivat pääosin biofysikaaliset ekosysteemipalvelut, sekä turvaisivat metsäluontoa myös kaupunkien alueella. Näin yhdistyisivät niin ekologiset käytävät, suojelualueet kuin laajat virkistysalueetkin. Helsingin seudulle ehdottaisin vihersormia, jotka lähtisivät merenrannasta kohti pohjoista ja jossain vaiheessa liittyisivät toisiinsa myös itä-länsisuunnassa. Lopulta ne saavuttaisivat pääkaupunkiseudun viherkehän tai muun vastaavan.

Tällasta.

Tiiviit asuinalueet eivät kuitenkaan olisi myöskään mitään lajityhjiöitä. Ne kuhisisivat avoimien ympäristöjen lajeja. Mukavat, intiimit korttelipuistot, liikennealueet ja talojen katot puskisivat ketojen kukkia, ja niissä pörräisivät mehiläiset, perhoset ja muut öttiäiset. Asuinalueet olisi yhdistetty toisiinsa raitein. Ja talot olisivat tietty kauniita.

Ja tällasta.

Eli lyhyesti: kun rakennetaan, rakennetaan kunnolla ja jokaiseen mahdolliseen rakoon ja pintaan luodaan edellytykset ruderaatti-, keto-, niitty- yms. lajeille. Rakennettujen alueiden välissä sitten kunnolliset, yhtenäiset metsäalueet.

Näin olemme yhdistäneet liikenteellisesti ja taloudellisesti kestävän kaupunkirakenteen, terveyttä ja hyvinvointia tukevat ekosysteemipalvelut ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen. Tästä keksinnöstä myönnän itselleni papukaijamerkin.

Kiitos, kiitos.

Keskustakirjasto

Olin eilen - viime minuuteilla - katsomassa Jätkäsaaren bunkkerissa Töölönlahden keskustakirjaston arkkitehtikilpailun osallistumistöitä. Töitä oli yli 500, joista suurin osa oli silmäilty läpi kymmenesosasekunnissa. Epämääräisiä vinojen viivojen söhlää (ei, ne eivät ole millään tavalla hienoja) tai tylsiä laatikoita. Kuitenkin joukossa oli myös tosi makeita juttuja: vaikuttavia, mutta hillittyjä. Wau-arkkitehtuuri ei tarkoita levotonta ja epämääräistä muotokieltä, vaan selkeitä ja vaikuttavia muotoja, joissa voi olla joku jippo, esmes vino tai kupera seinä.

Oman sydäntarrani sai ehdotus 4. Pidin sen kivimateriaalista, joka sitoi sen eduskuntataloon ja rautatieasemaan, sekä sen lasipalloista, jotka taas toimivat sanomataloyökötyksen kanssa. Arvostin myös suuresti ehdotus 83:ta, joka toimi hienosti musiikkitalon ja sanomatalon välimaastona ja rauhoitti Töölönlahtea tosi paljon. Papukaijamerkki, vaikkei se erityisen wau ollutkaan.

Summa summarum, kilpailu palautti uskoani nyky- ja wau-arkkitehtuuriin. Kyllä jotkut osaavat vielä piirtää vaikuttaviakin taloja.

Viherkattoja perkele!

Olin tossa viime kuussa yliopiston tiedepäivillä kuuntelemassa jorinaa viherkatoista. Ei siellä kauheasti uutta perustavanlaatuista tietoa tullut, mutta kyllä ne viherkatot on vaan niin verraton keksintö! Oikeasti, ei ole mitään syytä, miksei viherkattoja pitäisi tulla roimasti lisää.

Näitä. Ja nyt.

Toki niiden laittaminen maksaa aluksi, ja ne täytyy huomioida kattorakenteissa, mutta ne myös pidentävät katon ikää: eristävät ja suojaavat lämpötilan vaihteluilta. Eikä unohdeta kaupunkitaloutta: viherkatto voi pidättää jopa 80% sille satavista hulevesistä. Lisäksi ne sitovat liikenteen typpi- ja hiukkaspäästöjä, puhdistavat niitä hulevesiä, viilentävät kaupunkien pienilmastoa ja toimivat hiilinieluina (ei paljoa, mutta kuitenkin).

Ja onhan ne nyt herranjestas nättejä! On vähän eri asia katsoa ikkunasta keskustavilinää ja betonikattoa kuin keskustavilinää ja kukkaketoa. Itse olen viettänyt aikaa Kallion katoilla, oli muuten kertaluokkaa siistimpää kuin alhaalla puistossa. Kuinka hienoa, jos sen puiston voisi viedä sinne katolle.

Viherkatoista voi ja kannattaa tehdä sen verran karuja, ettei siellä kasva mitä tahansa. Tällöin niitä ei tarvitse hoitaa juuri koskaan. Aluksi voidaan kokeilla vaikka jotain maksaruohoja, joiden on todettu ainakin ulkomailla pärjäävän täysin oman onnensa nojassa. Ei kastelua, lannoitusta, rikkaruohojen ajamista...

Viherkatoissa olisikin oiva paikka esim. karuille kedoille, jotka vaativat niukkaravinteisen, kuivan ja paahteisen ympäristön. Näin onkin jo tehty, esmes Briteissä (vai Saksassa vai missälie) onkin saatu katolle monimuotoisempia niittyjä kuin ympäristön luonnontilaiset niityt. Yksi brittikatto olikin niin monimuotoinen ja tarjosi kodin niin monelle uhanalaiselle orkidealle, että sitä on vaadittu luonnonsuojelualueeksi! Tottakai sinne muodostuu myös omanlaisensa hyönteis- ja parhaimmillaan lintulajisto. Uhanalaisia päiväperhosia toimiston katolla, siinäpä yritykselle ekomainosta.

Kyllä pölyttäjät tykkää.

(Mähän rupesin heti miettimään jotain metapopulaatiot kaupungeissa -tutkimusta. Eli viherkatot pitäisi nähdä myös tulevaisuuden kaupunkiekologien työllistämispolitiikkana.) 

Ei tämä ole mikään uusi juttu. Onhan vanhojen tupien katot puskeneet heinää ties kuinka kauan. Linnanmäen vesitornissa on ollut vuosikymmenet oikein edustava viherkatto. Eikä se ole nykytaloillekaan vaikeaa: Sveitsin Baseliin nousee joka vuosi 6 hehtaaria uutta viherkattoa. Siis 6 hehtaaria uutta viherkattoa vuodessa! Siellä uusiin tasakattoisiin rakennuksiin on pakko tehdä viherkatto. Ja täällä vingutaan jostain paloturvallisuudesta. Teknisiä ongelmia pelkääville sanonkin: Olkaa huoleti, Saksassakin on ollut jo pitkään kova viherkattobuumi. Ja jos saksalainen insinööri ratkaisee jonkin teknisen ongelman, niin sehän muuten toimii.

Ainoa nurja puoli viherkatoissa on se, että ne vuotavat aluksi fosforia. Se tosin loppuu muutamassa vuodessa, kun kasvisto kehittyy. Se onkin kattoviljelyn riski: niitä pitää lannoittaa, joten ne voivat rehevöittää vesistöjä. Muutoin viljelmienkin edut ovat kyllä verrattomat.

Paitsi viherkattoja, voidaan rakentaa myös viherseiniä. Kuulemma Hollolan Prismaan on tulossa viherseinä. Kyllä, Hollolan Prismaan. Eikä Helsingissä tietoakaan viherseinistä. Sanoisin, että nyt täyttyi pohjanoteerauksen kriteerit.

Tämä kuva ei ole Hollolasta. Eikä Helsingistä.

Nämä ovat vaan niin ylivertaisen hyviä. Vieressä istunut kaupungiekologian tutkija kuiskasikin korvaan, että harvoin tulee vastaan näin oivaa hanketta: ekologisesti katot on mahtavia, ja jos tieteelliset argumentit loppuu kesken, voi näyttää loputtomasti toinen toistaan hienompia kuvia.