Miksi kaupungeissa on luontoa?

Tämän päivän kaupunkisuunnittelussa kaupunkirakenteen tiivistäminen, eheytyminen ja tehokkuuden nostaminen ovat olleet kovia sanoja. Kaupunkirakenteen eheyttäminen on hyvin ekologista: kun ihmiset pakataan tiiviiseen tilaan, säästyy luontoa muualla. Tiivis rakentaminen myös vähentää ilmastoa kuormittavaa liikennettä, kuluttaa vähemmän rahaa ja luonnonvaroja ja mahdollistaa muutenkin kivan, eloisan kaupunkielämän.

Eli ei kun tiivistämään! Hajanaisessa kaupungissa jokaista metsälaikkua, peltoaukeaa, tienpenkkaa ja pienlentokenttää tulee tarkastella kriittisesti ja mieluiten rakentaa täyteen. Kortteleiden välissä voi sitten olla viivasuoria puistoja, sikäli mikäli ihmiset niitä jaksavat käyttää. Tässä vaiheessa biologi kuitenkin huomauttaa, että tiiviissäkin kaupungissa tulee olla luontoa ja rakentamatonta maata. Sitä tarvitsevat sekä ihminen että luonto itse.

Ympäristöystävällistä kaupunkisuunnittelua? (c) Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto

Toimiva, elinkykyinen luonto tarjoaa niin kutsuttuja ekosysteemipalveluita, jotka parantavat ihmisten elämänlaatua ja ylipäätään mahdollistavat olemassaolomme. Tällaisia palveluja ovat maailmanlaajuisesti mm. yhteyttäminen (hapen tuotanto) ja ravintokasvien pölytys. Näille voi sitten yrittää laskea rahallista hintaa, jos haluaa. Itse tarkastelisin mieluummin niitä palveluja itsessään: ei se raha, vaan se mitä sillä saa. Kaupungeissa luonto tarjoaa seuraavanlaisia ekosysteemipalveluja.

Ilman puhdistus. Eritoten metsät, mutta käytännössä mikä tahansa vihreä pinta, sitovat ilmansaasteita pois ihmiskeuhkoja rasittamasta, olipa kyse niin hiilidioksidista, typen oksideista kuin pienhiukkasistakin. Luonto myös kosteuttaa mikroilmastoa, mikä on sekin hyväksi keuhkoille. Tämän huomaa kyllä käveltyään kymmenen metriä Keskuspuistoon: ilma on aivan erilaista hengittää. Luonnollisesti yhteyttävä pinta toimii myös hiilinieluna.

Veden puhdistus ja pidättäminen.  Kaupunkien kasvillisuus suodattaa saasteita ja pienhiukkasia myös sadevedestä, siinä missä ilmastakin. Näin ollen esimerkiksi Itämeren suojelussa kaupunkiluonnolla on aivan olennainen rooli. Kannattaa myös muistaa, että esimerkiksi kaasumainen typpi rehevöittää vesistöjä siinä missä valuvesienkin mukana kulkeutunut, joten ilmansuojelu on osa taistelussa rehevöitymistä vastaan.

Elävät, vettä pidättävät pinnat ovat myös todella tärkeä osa hulevesien käsittelyssä. Sadevesiviemärimme ovat jo nyt halkeamispisteessä, joten hulevedet tulisi saada pysymään maan pinnalla niin suurissa määrin kuin mahdollista. Niityt ja metsät onnistuvat tässä sangen hyvin. Hulevesien hallinta onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka kaupunkiluonto ja viheralueet toimivat "vihreänä infrastruktuurina" osana kaupungin muuta infraa.

Lämpöhuippujen tasaaminen. Kaupunkiluonto toimii puskurina lämpötilan noustessa, lievittää kaupunkien lämpösaareke-efektiä ja osallistuu ilmamassojen liikuttamiseen ja vaihtumiseen. Yksin Euroopassa kuoli 70 000 ihmistä lämpöaalloissa vuonna 2003. Metsäpeite viilensi maanpinnan lämpötilaa yli 10 astetta brittitutkimuksessa. Eli kasvillisuudella voidaan säästää ihmishenkiä, etenkin näin ilmastonmuutoksen aikakautena.

Lisäksi löytyy niin pölytyspalveluja, biologista torjuntaa kuin maaperän kunnostusta ja ylläpitoa. Varmaan paljon muutakin.

Eivät kaupunkiluonnon hyödyt tietenkään rajoitu pelkkään biofysiikkaan. Kaupunkiluonto parantaa elämänlaatua niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Näillä on jo kansantaloudellista merkitystä: brittitutkimuksessa etenkin köyhän väestön edustajista ne, jotka asuivat viheralueiden lähellä, olivat terveempiä ja pitkäikäisempiä kuin ne, joilla oli matkaa viheralueisiin.

Luonnossa oleskelu lievittää stressiä, rauhoittaa ihmistä ja auttaa tunteiden käsittelyssä - siis parantaa ja ylläpitää psyykkistä terveyttä! Jo luonnon näkeminen ikkunastakin vaikuttaa positiivisesti. Viher- ja luontoalueet tulisikin nähdä oleellisena osana esim. sairaala-alueita suunnitellessa, sekä tietty tunnustaa mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevänä tekijänä.

Oman lähialueen viheralueet koetaan monasti itselle tärkeiksi paikoiksi. Mikäli näin on naapureidenkin kohdalla, on viheralueesta tullut sosiaalista hyvinvointia lisäävä tekijä. Merkittäväksi koettu viheralue lisää paikallisidentiteetin syntymistä ja yhdistää ihmisiä, siis synnyttää sitä peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä.

Fysiologisten etujen, kuten saasteiden sitomisen, lisäksi kaupunkiluonto edistää fyysistä terveyttä kannustamalla liikkumaan. En liene ainoa, joka haluaa hölkätä mieluummin Keskuspuistossa kuin Mannerheimintiellä. Kynnys lähteä lähimetsikköön lenkille on myös usein matalampi kuin mennä esim. kuntosalille.

(c) juniorihelsinki                                                                          (c) domnik.net                                                                                                Molemmat maisemat ovat Helsingistä. Kummassa lenkkeilisit mieluummin?

Vielä sananen siitä luonnosta. On yleinen myytti, että kaupunkiluonto olisi jotenkin "pilalla", "köyhempää" tai "vähempiarvoista" kuin vaikkapa koskemattomien erämaiden luonto. Kaupunkien monipuolinen maankäyttö tarkoittaa myös, että kaupungit tarjoavat monipuolisesti erilaisia elinympäristöjä lukuisille lajeille. Kaupungeista löytyy vielä paljon esimerkiksi ns. kulttuuri- ja joutomaabiotooppien lajeja, jotka vaativat suhteellisen kovaa elinympäristön kulutusta ja ovat harvinaistuneet muualla. Niinpä esimerkiksi Helsinki tai Berliini ovat lajistoltaan erittäin monipuolisia ympäröivään seutuun verrattuna. Eikä vaikkapa kaupunkimetsä ole välttämättä metsänä mitenkään huono. Päinvastoin, virkistyskäytössä olevat metsät ovat monasti paljon monimuotoisempia kuin maaseudun talousmetsät.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa kaupungit ovat siis hyvin suunniteltuina erittäin suuressa roolissa. Ja se biodiversiteetin hupeneminen, sehän on ympäristöongelmista suurin. Ilmastonmuutostakin suurempi.

Älkääkä nyt käsittäkö väärin, kyllä kaupungin tulee voida kasvaa ja kehittyä. Kasvun tulee kuitenkin olla hallittua ja hyvin suunniteltua. Jos tiivistyminen tapahtuu luontoa heikentäen, menetetään se luonto ja pilataan kaupunki ihmisiltä. Silloin ei ole kyse mistään ekoteosta, ainoastaan viherpesusta.

 Kirjoitus on julkaistu myös kaupunkisuunnitteluaiheisella Ihmisten kaupunki -blogilla.