maanantai 5. marraskuuta 2012

Kaupunki ja luontoarvot

Kinastelin yhden kanssabiologin kanssa soininvaaralaisesta kaupunkisuunnittelusta ainejärjestömme joutsenretkellä. Olin kyllä siinä vaihessa aika humalassa, enkä oikein muista mistä kaikki alkoi, enkä kyllä sitäkään, mihin päädyimme, mutta yhtä kaikki hän teki hyvin selväksi, ettei Soininvaara ole ajatuksineen luontoväen suosiossa.
Luontoarvot ovat kauniita ja söpöjä, mutta tuolla argumentilla rakentaminen voitaisiin estää koko pääkaupunkiseudulla. Heinäsirkkoja löytyy joka neliöltä. -Ode
Enkä kyllä ihmettele. Tuollaiset vähättelevät ja ylimieliset kommentit ovat omiaan saamaan luontoihmiset siilipuolustukseen. Oden Santahamina-lausunnot ovat pitkälti sitä samaa tuubaa. Esmes tämä, kun Meri-Rastilan rantametsästä oli puhe: Kun ympäristöväen mielestä jopa Santahaminan hiekkaiset harjoittelukentät ovat korvaamattoman arvokasta luontoa, koko erityisen arvokkaan luontoarvon argumentti menettää uskottavuutensa. Ja et tu mi Oskala vielä, tollaset kirjotukset pistää vaan vihaksi!

Tässä vaiheessa kerrottakoon, että Santis on oikeastaan ehkä sittenkin Helsingin luontokohde numero yksi. Tärkeämpi kuin Viikki. Ja ehdottomasti kärkikohteita koko Uudellamaalla. Jos mafioso osoittaisi pyssyllä naamaan ja pakottaisi valitsemaan, niin mieluummin säästäisin Santiksen kuin Sipoonkorven. Meri-Rastilan se ainakin hakkaa mennen tullen.

¤¤¤

Mutta sitten rauhoitun. Oikeastihan kyse on siitä, että "luontoarvo"-termi on a) kokenut inflaation ja b) vähän laajentanut merkitystään, mikä varmasti saa ihmisiä hämilleen. Ja toki on kohtuutonta vaatia tilastotieteilijältä ja kansanmuusikolta aiheen syvällistä ymmärrystä, ellei sitä selitetä.

Ensin kohta a). On olemassa luontoarvoja ja Luontoarvoja. On totta, että kaikkialla on luontoarvoja, mutta kaikkialla ei todellakaan ole Luontoarvoja. Metsikkö, pensaikko, niitty ja mikälie sisältää aina x määrän lajeja, joista jotkin ovat useinkin joidenkin mielestä mageita. Kuitenkaan mageus ei johda siihen, että alueella olisi Luontoarvoja.

Luontoarvot (isolla) tarkoittavat sitä, että alueen luonto on rikasta, omalaatuista tai harvinaista. Miellään kaikkia noita. Minusta siihen vaikuttaa myös sen sijainti osana laajemman maiseman ekologiaa ja luontotyyppejä. Eli jos alue on esim. muuttoreittien solmukohta, vaikkeivat muuttavat lajit sinällään olisi mielenkiintoisia, on mielekästä puhua Luontoarvoista.

Sitten kohta b). Jos suljet nyt silmäsi ja mietit Arvokasta Luontoa, tulee mieleesi varmaan jokin koskematon aarniometsä tai muu neitseellinen ja kaukainen maisema. Tämä ei ole koko totuus, vaikka niin pitkään luultiin.

Ihmisvaikutus, voimakaskin, voi olla monille lajeille ja lajiyhteisöille elinehto. Ruderaatit, kedot ja muut kulutusta vaativat biotoopit ovat hyvin lajirikkaita, omalaatuisia ja usein uhanalaisia. Siis Luontokohteita. Esimerkiksi liikenneväylien reunoilla Vantaalla kasvaa liki 70 % Vantaan kaikista kasveista; motarinvarret ovat hyvin rikkaita alueita. Ei uskoisi. Eikä kukaan ole vaatimassa Lahdenväylän varsia luonnonsuojelualueiksi, mutta paljon köyhempien metsälaikkujen kanssa kaivetaan heti kettingit esille.

Vanhakaupunginlahden ja Finnoon lintuaarteet, myös Koijärven btw, ovat syntyneet ihmisvaikutuksesta, kun jätevedenpuhdistamot ovat rehevöittäneet rantoja ja synnyttäneet lintujen mielestä oikein kelpo kosteikoita. Lentokentillä kasvaa paahdekasveja ja lentelee onnellisia perhosia. Joskus ihmistoimet sattuvat luomaan jotain uutta ja arvokasta, johon luonto on jo valmiiksi sopeutunut. Ja sillon voidaan puhua Luontoarvoista siinä missä koskemattomilla erämaillakin, samoja lajeja ne ovat, ja samojen lainalaisuuksien mukaan nekin ekosysteemit toimivat.

Juuri tähän perustuvat Santiksenkin Luontoarvot: armeijan toiminta on pitänyt alueella sen verran kulutusta, etteivät "hiekkakentät" ole kasvaneet umpeen. Sellaisella umpeenkasvaneella heinikolla nimittäin ei ole Luontoarvoja. Erityisen arvokkaan Santiksen luonnosta tekee se, että juuri tuollainen kulutusta vaativa lajisto on se, minkä turvaamiseen kaupungeilla olisi mielestäni hyvät edellytykset. Eli haluaisin, että jonain päivänä Santiksen luonto voisi levitä Helsingin kaduille ja katoille.

¤¤¤

Luontoarvojen (pienellä) ja Luontoarvojen erottaminen on toki aina vähän haastavaa. Niiden erottamiseen tarvittaisiin siis asiantuntijoita. Kaupunkien ympäristökeskuksilla on jo jonkinnäköistä yritystä, mutta vielä tarvittaisiin paljon kattavampaa ja, miten sen sanoisi... ennakkoluulottomampaa ja kokonaisvaltaisempaa tarkastelua. Joka tapauksessa haluaisin nähdä asiantuntijoiden mielipiteet siitä, mitkä alueet ovat ehdottoman tärkeitä, ja mikä on minkäkin luontotyypin tulevaisuus. Se on se, mitä minä tällä blogillani yritän tehdä.

Toki se vaatisi myös sitä, että ne asiantuntijatkin olisivat valmiita luopumaan jostakin. Vähän olen ollut havaitsevinani, että kaupunkiekologien mindset on sellainen, ettei mihinkään oikein voi rakentaa. Luontoharrastajista nyt puhumattakaan. Että tässäkin oli ennen oikein edustava tervaleppäkosteikko, ja siellä vaikka mitä Bembidion quadrimaculatumia. Ei se ikävä kyllä niin mene: kaupunki kasvaa, paljon, ja lisää rakennetaan, paljon. Tällaiset asiat kannattaa ottaa annettuna ja taistella sitten niiden oikeiden ja tärkeimpien Luontoarvojen puolesta.

Ehkä ne tilastotieteilijät ja kansanmuusikotkin sitten osaavat tehdä parempia päätöksiä, kun heille kädestä pitäen näyttää ja perustelee kunnolla. Toki jos eivät osaa, vaikka näyttäisi, niin sitten vaihtoon koko porukka.

10 kommenttia:

  1. Jos nyt otetaan tapaus Santahamina ja todetaan että suojelukohde on syntynyt ihmisen myötävaikutuksesta ja "vaatii kulutusta". Niin eikö pitäisi arvioida onko tällä luontotyypillä edellytyksiä säilyä nykyisellään jatkossakin?

    Jos Santiksessa hiekkakummut pitää myllätä uudestaan joka vuosi nykyisen toiminnan loputtua, niin eihän se enää ole "aito" ympäristö. Toisaalta voisi myös todeta että samanlainen alue voisi ihmisen toimesta syntyä jonnekkin muualle, missä painetta maankäytön muutoksille ei ole.

    VastaaPoista
  2. "Niin eikö pitäisi arvioida onko tällä luontotyypillä edellytyksiä säilyä nykyisellään jatkossakin?"

    Tottakai pitää. En nyt kyllä ihan ymmärrä, mitä ajat takaa. Että jos kulutus lakkaa, niin sitten suojeluarvot menetetään => turha tehdä mitään? Vai että ei ole sanottua, että intin toiminta takaa lajiston säilymisen?

    "eihän se enää ole 'aito' ympäristö"

    Juuri tuollaisessa jaossa ei ole minkäänlaista mieltä. Mitä on "aito" ympäristö? Kyllä ne kasvit ja perhoset ovat oikein aitoja. Niiden ravintoverkot ovat aitoja, niiden loissysteemit ovat aitoja. Niiden vaikutus esim. muuttavien hyönteissyöjälintujen levähdyspaikan ravintolähteinä on aitoa.

    Aikanaan ketoja, hiekkadyynejä, metsäpaloaukeita ymsymsyms oli paljon enemmän, ja niitä syntyi koko ajan kaikkialle. Nykyään ihminen on sörkkinyt tätä ekosysteemien vaihettumista toisikseen niin, että tätä normaalia dynamiikkaa ei enää juuri ole. Tämä on saanut lukuisia lajeja kiipeliin. Siksi tällaiset alueet, joissa on jäänyt jokin "kehitysvaihe" päälle ja jotka antavat kodin ko. kehitysvaiheen lajeille, ovat arvokkaita. Koska niitä ei enää juuri synny uusia. Tämän "luonnollisen" kierron palauttaminen on yksi luontoihmisten ja biologien suurimpia tavoitteita.

    "Toisaalta voisi myös todeta että samanlainen alue voisi ihmisen toimesta syntyä jonnekkin muualle"

    Periaatteessa kyllä, käytännössä tuskin. Siksi, että nämä tietyn avoimen vaiheen ympäristöt ovat käyneet niin harvinaisiksi ja hajanaisiksi, ettei vastaavia rikkaita esiintymiä oikein noin vain enää tupsahda. Santiksessa on satoja uhanalaisia lajeja, en nyt muista kuinka paljon kategoriassa äärimmäisen uhanalainen. Ei tuollaisten lajien kanssa voi todeta, että "eiköhän ne löydä kodin jostain muualta"; sen aika meni jo. Toki, jos saat siirrettyä Santiksen lajit jonnekin kaukaiselle särkälle, varmistettua, että niiden kannat ovat elinvoimaiset ja pidettyä huolen siitä, ettei se särkkä kasva umpeen, niin sitten saat mun puolesta gryndata Santiksenkin. Sitä odotellessa mä yritän luoda Stadiin näille lajeille sopivia elinpaikkoja, sillä minusta kaupungissa olisi paljon potentiaalia näiden lajien ja ihmisten elää rinnan. Mutta näitä varsinaisia Luontokohteita ei voi tuhota ennen kuin voidaan varmistua, ettei niiden tuhoutuminen haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko sen Santiksen nykyisen varuskunnan rakennetun alueen gryndaamisessa jotain ongelmia Luonnon kannalta?

      Poista
    2. Sanoisin et ei. Tai siinä on se, etten ehkä koko kasarmialuettakaan täyttäisi, koska en tahdo sinne paljoa asukkaita. Mikä olisi hyvä määrä (asukkaat+matkailijat) en osaa veikata mitään. Esmes Soininvaaran 20 000 asukasta on aivan ylimitotettu, vaikka toi määrä laitettaisiinkin johonkin yhteen Burj Dubaihin niin sitten siihen Luontoon kohdistuisi kyllä tuhoisan kova kulutus (liika on liikaa). Toisaalta mä pelkään niitä koiria ja muita, kun ne penteleet kuseksivat kaikki hienot ruderaatit reheviksi umpeenkasvaneiksi heinikoiksi.

      Täytys vähän ottaa selvää, miten vastaavilla suojelualueilla homma toimii.

      Tän hetken visioni olisi, että Santiksessa asuisi sen joku 1000-2000 ihmistä nykysen kasarmin alueella, muuten se olisi ihan helvetin hyvin opastettu ja kyltitetty virkistys- ja luonnonsuojelualue. Mun pitäisi juopua Niemisen kanssa joku ilta aiheen parissa, sit tietäisin varmasti enemmän.

      Poista
  3. Kävin tässä pari viikkoa sitten Pitäjänmäessä ja satuin bongaamaan sieltä Mätäjoen. Sitten seurasin Mätäjokea ja löysin aivan upean vesiputouksen. Sitten kun jatkoin matkaa pohjoiseen huomasin että joki kulkee betonikourussa ja pohjoisemmassa kiertoliittymän ja rautatien ali tunnelissa. http://binged.it/WcX5PP

    Vaikka tiedän ettei sua sinänsä kiinnosta vesi-asiat, mutta miten tämä pitäisi hoitaa kuntoon ja miten tärkeä toi olisi ekologisena käytävänä? Ja toisaalta eihän tämä ole pelkästään veteen liittyvä asia, vaan sitä käytävää voisi käyttää myös maaeliöt, jos rannatkin saataisiin kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mätäjoki on tuttu, asuinhan Pitskussa 20 ekaa vuottani. Se vesiputous on hieno, ja se puisto siinä Pitskuntien varressa.

      Mä sanoisin, ettei se ainakaan koko matkaltaan ole kummosempi ekologinen käytävä, juuri sen Pitskuntien kohdan takia (tarkemmin Strömbergintie-Kaupintie-väli). Siinä kohtaa se joki menee tunnelissa ja ympäristö on tosi rakennettua.

      Sen sijaan se joki on itsessään tärkeä elinympäristö. Sen suvannoissa kutee sammakot, ja varmaan siellä on oma hyönteislajistonsa. Aika monet hyönteisetkin munii makeaan veteen. Tämä heijastuu sit ylemmäs ravintoketjuun: Talissa Mätäjoen varsi on arvokas lepakkopaikka. Siellä riittää vesisiipalle ruokaa. Ja oonhan mä siellä Kaupintien varressa nähny vaikka mitä pikkulintuja. Hulevesien käsittelyssä sitä vois varmaan myös hyödyntää entistä enemmän, en tiedä, en ole vesi-insinööri.

      Ja sit oikeastaan niin Talissa, Marttilassa kuin Vihdintien pohjoispuolella se joki on osa jotain laajempaa kokonaisuutta. Talissa on laajat puistot ja siirtolapuutarha, Marttilassa rehevä omakotitaloalue ja Lassilassa pellot ja metsät. Itse tarkastelisin mieluummin tätä kokonaisuutta, jonka tärkeä osa Mätäjoki sitten on.

      Mutta jos tolle jotain haluaisi tehdä, niin sille Ströbäntie-Kaupintie-välille voisi laittaa pusikkoa ja muutama puu. Sanoisin että se pusikko olisi se oleellinen; käytävänä se olisi parannus sammakoille ja ehkä joillekin pikkunisäkkäille. Linnut lentää, tai no, kyllä nekin varmaan tiheissä pensaikoissa viihtyisi.

      Kaloista ja muista vesieliöistä en osaa sanoa, se on aika likasta se vesi, mutta kyllä ne pysähtyy viimeistään siihen vesiputoukseen. Sen korjaustoimet olisi sen verran radikaaleja ratkaisuja, etten tiedä maksaako vaivaa.

      Tässä tällanen rönsyvastaus :)

      Poista
    2. Niin toi vesiputous tuskin on Mätäjoen alkuperäinen uoma, vaikkakin itse vesiputous ei ylitä patoa vaan menee kallion yli.

      Mä vähän ajattelin, että jos teollisuustoiminta vähenee tai loppuu alueella ja Tali gryndattaisiin, niin toi Marttilan ja vesiputouksen välinen alue voitaisiin muutta puistoalueeksi. Ei siis välttämättä mitään hoidettua puistoa. Rautatie pitäisi siirtää tossa kohtaa sillalle ja pari taloa ehkä purkaa tieltä, muttei nämä mitään mahdottomuuksia ole.

      En minäkään mikään vesi-insinööri ole mutta toi uoma+pato-yhdistelmä tuntuu aika riskialttiilta tulvien kannalta. Varsinkin jos alueelle tulevaisuudessa rakennetaan enemmän.

      Poista
    3. Joo-o, miksei. Kuulostas hyvältä. Ja vois myös kulkea siinä nykysten toimistotalojen välissä. Rautatiehän on käytännössä sillalla mielestäni siinä.

      Itse asiassa toi kuulostaa tosi hyvältä! Poistais sen tarpeettoman pullonkaulan sen joen varrella. Olis hyvä jo ihan virkistyksellisistä syistä. Puskaa ja tilaa vaan uoman ympärille, niin hyvä tulee.

      Perhana, rupes tekee mieli käydä käppäilemässä siellä taas pitkästä aikaa.

      Poista
  4. Kiitos huomioista. :) Ydin lienee tässä:

    "Toki se vaatisi myös sitä, että ne asiantuntijatkin olisivat valmiita luopumaan jostakin. Vähän olen ollut havaitsevinani, että kaupunkiekologien mindset on sellainen, ettei mihinkään oikein voi rakentaa. Luontoharrastajista nyt puhumattakaan."

    Mitäs mieltä olet Vartiosaaresta? Käsittääkseni Kokoomus haluaisi rakentaa sen. Mä puolestani suojella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei midist, eikä pahalla :)
      Ydin on ehdottomasti tuossa mutta myös siinä, että ymmärrät varmaan että biologia äkämystyttää, kun jotkut muusikot ja valtiotieteilijät ja muut tulee sanomaan mulle, että missä on luontoarvoja ja missä ei.

      Vartiosaari kuuluu mun ei tänne -listaan. Ohan siellä vaikka mitä. Jotkut alan ihmiset kirjotti joskus johonkin, että saarelle paras olisi pitää se vailla maayhteyttä. Ymmärrän, että kaupungin kokonaiskuvan kannalta se ei ole paras vaihtoehto, niinpä näkisin sen mieluiten jonain huolella suunniteltuna virkistyskohteena, liksom sotilassaaret.

      Mä oon myös kuullu, että Vartiosaari on turvattu, koska se kuuluu demarien läänitykseen ;)

      Poista