torstai 25. heinäkuuta 2013

Kuvia Keskuspuiston kulosta

Kävin katsomassa sitä Haltialan metsäpaloaluetta. Suosittelen, on oikein jännittävä paikka, ja ainakin vielä tuoksui ihanasti savusaunalta. Kulo sijaitsee ihan Haltiavuoren rinteellä. Alue on ihan helppo löytää: se on Haltialan luontopolun (esite) varrella, rasti 12:ta vieressä. Jos löytää itsensä Haltiavuoren avokalliolle, löytää myös tämän kulon. Sikäli on hauskaa, että vuoren toisella puolella on tuon brosyyrin mukaan toinenkin vanha kulo, jonka kehitystä voi sitten verrata tähän uuteen (voisi olla myös mielenkiintoinen tutkimuskohde, ekologit). Siihen vanhaan kuloon on tosin jostain minulle avautumattomasta syystä istutettu aikanaan heti männyntaimia, mutta kummiskin.

Esitän siis, että emme seuraisi esimerkkiä emmekä tekisi tuolle alueelle yhtään mitään. Annetaan sen rauhassa heinittyä, pusikoitua ja lopulta muuttua samanlaiseksi mäntymetsäksi kuin mitä se oli ennen paloakin. Ei mene rahaa suunnittelutyöhön, taimiin, kuljetuksiin, istutuksiin tai yhtään mihinkään. Näin saadaan oivallinen ympäristökasvatuspaikka alueen ulkoilijoille: näin se luonto toimii. Ja hyvässä lykyssä saadaan vattupuskiakin, namnam.

Samalla reissulla kiertelin muutenkin Haltialan metsiä, jota suosittelen myös oikein lämpimästi. Paikoin oikein kelvollista vanhaa metsää lahopuineen - kerrankin näin samalla silmäyksellä palokärjen ja kaksi käpytikkaa! Esimerkiksi Korpipolulla saa oikein nautinnollisen erämaakokemuksen, ja infotaulutkin opettavat ihan asiaa. Nyt ne Haltialan loputkin suojeluohjelmassa olevat metsät luonnonsuojelualueiksi ja sassiin, niitähän ne jo de facto ovat.

Niin, niitä kuvia. Ne eivät ole mitään vuoden luontokuvaaja -laatua, koska kamera on sysipaska eikä kuvaajakaan kummoinen ole. Ne voi kuitenkin klikata isommaksi. Mutta menkää hyvät ihmiset itse katsomaan!

Hiiltyneet rungot näkyvät selvästi.

Pohja- ja kenttäkerroksesta ei ole paljoa jäänyt jäljelle.

Pelastettuja kelorunkoja.

Liekit ovat värjänneet mäntyihin ruskan värit.

Puoliksi palanut mänty.

Veikeä luikero, liekö entinen kataja.

Kärventynyttä jäkälää - mitä Jouko Rikkinen sanoisi?

Tulen nuolema sileä puu on todella hienon näköistä, kiiltää kuin hopea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti