keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Miksi Helsingin pitää kasvaa?

Asukkaat kysyvät ihan perustellusti, että mikä pakko Helsinkiin on tunkea ne 400 000 uutta asukasta, kun se käytännössä tarkoittaa oman takapihan tai lähimetsän gryndaamista. Onhan meillä muitakin kaupunkeja, joihin voi tunkea ihmisiä: Turku, Manse, Oulu, Lahti, Kuopio, Mikkeli...

Kaupunkeja väitetään ympäristöystävällisimmiksi asumismuodoiksi, sillä ne vaativat vähiten liikennettä ja infraa. Tämä nyt on vähän niin ja näin, jos asutus on tarpeeksi harvaa, ei sitä infraakaan tehdä. Ei vedetä pitkää viemäriputkea, kun oma pora- ja likakaivo riittävät, eikä tietäkään tarvitse asvaltoida. Polttomoottoriliikennettä maaseudulla on luonnollisesti enemmän, mutta autotkin kehittyvät koko ajan vähäpäästöisemmäksi. (Sanotaan nyt toki, että nykyisessä tilanteessa, jossa väki pakkaantuu taajamiin ja kaupunkeihin, kannattaa ne rakentaa tiiviisti, koska tällöin se infra rakennetaan joka tapauksessa.)

Sen sijaan oikea syy kaupungistumiselle on talous. Bruttokansantuotteet ja valtioiden verotulot tahkotaan kaupungeissa, missä pukumiehet myyvät toisilleen papereita, parturit trimmaavat niskavilloja ja trendikaupat pursuavat ylihinnoiteltua superfoodia. Kaupungeissa ovat työpaikat, työntekijät, kauppapaikat ja palvelut - ja raha liikkuu. Kun puhutaan Suomen taloudesta, puhutaan käytännössä Pääkaupunkiseudun, Turun, Tampereen ja Oulun talouksista, Saksan taloudesta puhuttaessa taas tarkoitetaan Frankfurtin, Berliinin, Münchenin jne taloutta, Ruotsin talous tarkoittaa Tukholman, Göteborgin ja Malmön talouksia. Luonnollisesti maaseudullakin tehdään rahaa, ja valtioilla on aluepolitiikkaa, mutta määrällisesti ne ovat lillukanvarsia. Luonnonvarat tulevat toki maaseudulta, mutta niidenkin myynnit hoidetaan kaupungeissa.

Lienee selvää, että Uudenmaan maakunta tarkoittaa Helsingin seutua. Lähde: Kuntaliitto

Usein ajatellaan, että Helsinki on pieni ja turha tuppukylä. Emme me mikään Lontoo ole, mutta elää Helsingin seudulla sen n. 1,3 miljoona asukasta. Painimme samassa kokoluokassa mm. Tukholman, Oslon, Münchenin ja Riikan kanssa. Helsinki kilpailee näiden kaupunkien kanssa turisteista, työntekijöistä ja yrityksistä. Ja nyt en tarkoita turkkilaista pizzanpyörittäjää tai kenialaista luutunheiluttajaa, vaan esimerksi saksalaista insinööriä tai irlantilaista it-toimistoa.

Mitä viihtyisämpi ja toimivampi kaupunki Helsinki on, sitä houkuttelevampi loma- ja asuinpaikka se on. Toisaalta mitä enemmän täällä on ihmisiä, sen enemmän on myös markkinoita ja työvoimaa, siis sitä paremmat toimintaedellytykset yrityksille. Tässä globaalissa Euroopassa kaupunkien kilpailu perustuu juuri tällaisiin asioihin. Niin perseestä kuin globaali kilpailutalous onkin, se on nyt se peli jota pelaamme. Siksi Helsinginkin on sitä peliä pelattava: pitämällä huolta siitä, että täällä on viihtyisää ja mukavaa elää, lomailla ja yrittää ja toisaalta varmistamalla, että täällä riittää populaa ja asuntoja. Jotta saadaan kasvatettua Suomen taloutta ja lisättyä valtion tuloja. Valtion rooli tässä pelissä on sitten pitää Suomi koulutettuna ja turvallisena maana.

(Lisäksi kaupungeissa talous voi olla palveluvetoisempaa, mitä pidetään yleisesti ympäristölle parempana nykyisen krääsäkulutuksen sijaan.)

Jos tämä kaupunkien välinen kilpailu -argumentti ei nappaa, niin on toinenkin syy gryndata ne takapihat ja lähimetsät. Helsingin ja pääkaupunkiseudun asuntojen hintataso on ihan hirvittävä. Etenkin kantakaupungissa: Oikotien mukaan Pursimiehenkadulla Punavuoressa oleva 44-neliöinen yksiö maksaa 263 000 €. Sanokaa mitä sanotte, mutta 263 tonnia yksiöstä on ihan liikaa ihan millä tahansa alueella! Vaan hyvähän välittäjän on tuollaisia hintoja repiä, kun kysyntä on valtavaa ja tarjonta vähäistä.

Liitekuvio 1. Vanhojen kerrostalojen keskimääräiset neliöhinnat
Asuntojen hintataso. Lähde: Tilastokeskus
Helsingissä on huutava asuntopula, joten niitä asuntoja on saatava lisää. Kätevimmin tämä onnistuu tekemällä lisää kantakaupunkia: paljon ihmisiä niin pienelle alueelle, että hyvät palvelut ja liikenneyhteydet kannattavat. Sellaisesta se kysyntäkin on suurinta, kyllähän väljästä kerrostalolähiöstä saa kämpän jo paljon inhimillisemmällä hinnalla. (Ja kuten jo sanoin, tällaisessa tilanteessa, jossa väki haluaa kaupunkiin, on ympäristöystävällisintä pakata ne ihmiset tiiviiseen tilaan, jottei infraa tarvitse rakentaa paljoa ja liikenteen tarve on pieni.)

Uudenmaan väestön oletetaan kasvavan yli 400 000 ihmisellä lähivuosikymmenillä. Jos asuntotarjontaa ei lisätä, asuntojen hinnat kohoavat kohoamistaan. Se tarkoittaa, että omistusasuntoon on varaa ainoastaan rikkaimmilla, keskiluokka ja köyhät sen sijaan joutuvat asumaan kauempana. Nykyiset vuokralla tai vanhemmillaan asuvat ovat siis vaarassa joutua yhä kauemmas ja huonommille seuduille, kun varaa omaan kämppään ei ole tulevaisuudessakaan ja vuokrat kohoavat kohoamistaan. Köyhimmille voidaan - ja tuleekin - tehdä kaupungin vuokra-asuntoja, mutta silloin vaarana on yhä kärjistyvämpi segregaatio. Lisäksi mitä kalliimpi hintataso Helsingissä on, sitä pidempiä niiden kaupungin vuokrakämppien jonot ovat, kun keskiluokallakaan ei ole omistusasuntoihin varaa. Ja olisihan se nyt varmaan kaikkien mielestä vähintään kohtuullista, että kaupungissa voisi asua "omilaan" keskiluokkaakin - opettajia, sairaanhoitajia, poliiseja, partureja ja sen sellaisia. Paljon parempi olisi siis vain pitää huolta, että niitä kämppiä olisi tarjolla kaikille. Itsekin asun tällä hetkellä vuokralla alueella, jossa on lyhyt matka Pasilan juna-asemalle ja kolme sporaa ja kymmeniä busseja kulkee lähettyvillä. Kivahan se olisi voida sitten isonakin asua vastaavalla paikalla.

Luonnollisesti rakennusliikkeiden vähyys ja mahdollinen (todennäköinen) kartellikin pitävät huolen siitä, että asuntojen hinnat pysyvät korkeina, mutta sitä asiaa ei ainakaan helpota se, että uusia rakennettavia tontteja kaavoitetaan vähän ja harvoille uusille asukkaille. Tietty voidaan myös spekuloida, onko Helsingin asuntomarkkinoilla kupla. Itse olisin kuitenkin valmis katsomaan senkin kortin: jos kupla puhkeaa tai väestönkasvun ennustukset osoittautuvatkin liian suuriksi, voidaan kaavoitus laittaa jäihin ja rakennuskoneet pysäyttää nopeastikin. Sen sijaan se, ettei tehdä tai ainakaan suunnitella mitään, voi maksaa meille todella paljon, ja se virhe on hitaammin korjattavissa.


Hyvin tärkeä lisäys 29.7.
En korostanut ehkä tarpeeksi tuota, että Helsingin on oltava paitsi iso myös viihtyisä. Viihtyisyys, mukavuus, toimivuus, rauhallisuus, ihmismittakaavaisuus ja esteettisyys ovat hyvin tärkeitä vetovoimatekijöitä. Pelkkä kaupungin koko ei tee iloiseksi, kuten Ode kirjoitti. Helsingin seudun tulisi kasvaa lähinnä toimivampien ja monipuolisempien asunto- ja työmarkkinoiden saavuttamiseksi, mutta ei siitä mitään megalopolista kannata tehdä. Helsinki on Euroopan mittakaavassa keskisuuri kaupunki, ja sopii sellaisena pysyäkin. Mutta on hyvin tärkeää paitsi rakentaa tänne asuntoja, myös suunnitella kaupunki mukavaksi, toimivaksi ja kauniiksi. Aloittaen esimerkiksi keskustasta. Eihän tänne muuten kukaan halua.

3 kommenttia:

  1. Itse epäilen, että suurin osa tuosta 400 000 ihmisestä tulee sijoittumaan muualle Uudellemaalle kuin Helsinkiin. Helsingin ongelmana on juuri tuo viihtyvyys (terveellisyys), mistä kirjoitat. Liikenteen haitat ovat niin suuret ja koskettavat jo huomattavan suurta osaa väestöstä.

    VastaaPoista
  2. Sehän se vaara on. Ja sehän tuottaa vain lisää sitä liikennettä. Kaupunkiorientoituneiden ihmisten vakiovastaushan on, että rakennetaan uudet asunnot tiiviisti niin (auto)liikenne ei ainakaan merkittävästi kasva.

    Kaupunkiekologina sanoisin myös että lisää puita, viherpintaa, viherkattoja ja -seiniä, parvekepuutarhoja ihan kaikkialle minne vaan saa tungettua. Ja kaupunkimetsät pidetään hyvässä kunnossa. Se paitsi puhdistaa ilmaa myös tekee kaupungin kertaluokaa viihtyisämmäksi, autoista huolimatta. (Mietin tossa eilen keskustassa käydessäni, että voiskohan Manskun varren rumat talot, Forumit ja Scandikit ja mitä näitä oli, olla viherseiniä. Ei se kaupunkikuva siitä ainakaan huononisi, eikä Manskun varrella ainakaan liikaa yhteyttävää pintaa ole.)

    VastaaPoista
  3. Marko, jos Helsingin ongelma on viihtyvyys, niin mistä asuntojen korkea hinta nimenomaan tiiviissä kantakaupungissa johtuu?

    Kyllä markkinahinnat mielestäni paljastavat suoraan sen, että suurin kysyntä on nimenomaan vanhan kantakaupungin korttelirakenteen kaltaisesta asumisesta. Mieluusti vielä ratikan lähellä. Esim. Yhdysvalloissahan kaupunkikeskustojen asuntojen hinnat laskivat viime vuosikymmeninä kun keskiluokkainen asutus levisi lähiöihin. Näin ei ole Helsingissä käynyt -> Alppila on halutumpi paikka asua kuin Nurmijärvi, vaikka siellä olisi kuinka terveellistä tahansa.

    VastaaPoista