Pääkaupunkiseudun arvotus suojelubiologisin menetelmin

Yksi suurimpia syitä tämän blogin hiljaiselolle on yleisen saamattomuuden jälkeen ollut graduni. Tai no, gradu on ollut helppo syntipukki. Mutta se on joka tapauksessa valmis ja eximian arvoiseksi todettu!

Eli hyvät naiset ja herrat, saanen esitellä:

Pääkaupunkiseudun viherrakenteen arvotus Zonation-menetelmällä

Otsikko tarkoittaa sitä, että työssäni olen soveltanut Helsingin yliopiston suojelubiologien kehittämää Zonation-ohjelmaa selvittämään, kuinka tärkeää mikäkin alue pääkaupunkiseudulla on biodiversiteetin näkökulmasta. Zonation perustuu nk. spatiaaliseen suojelupriorisointiin (engl. spatial conservation prioritization), joka on tieteenala, joka pyrkii vastaamaan kysymykseen: miten luonnonsuojelu tulisi järjestää niin, että se olisi mahdollisimman optimaalista erilaiset rajoitteet huomioiden? Luonnollisesti spatiaalisen suojelupriorisoinnin työkaluja voi soveltaa maankäytön suunnittelussa sangen monipuolisesti.

Spatiaalinen suojelupriorisointi toimii noin perukseltaan näin:

1. Päätetään, mikä on arvokasta.
2. Katsotaan, missä mitäkin on.
3. Saadaan tulokseksi paikat, jotka ovat arvokkaita.

Hyvin yksinkertainen perusasetelma siis, mutta luonnollisesti vaatii aika paljon duunia. Etenkin ykköskohta on aika lailla loputon suo: halutaanko suojella biodiversiteettiä (mitä sillä tarkoitetaan?), ekosysteemipalveluja (mitä niistä, tai mitä käsitteellä tarkoitetaan?), niitä molempia (miten niitä verrataan keskenään), uhanalaisia lajeja (miten ne arvotetaan toisiinsa verrattuna?) jne. Sanomattakin lienee selvää, että alueiden suojeluarvon päättäminen on tehtävä aina tapauskohtaisesti. Ja kirjoitin tarkoituksella päättäminen, sillä suojeluarvon määrittäminen epäyhteismitallisten asioiden kanssa on lopulta vain kasa päätöksiä.

Mutta sitten, kun on jokin kuva siitä, mikä oikein on kuinkakin arvokasta, voidaan laittaa koneet pyörimään (tai no, vaatii se duunia sittenkin; lukekaa gradusta). Spatiaalinen suojelupriorisointi on sangen formalisoitunutta ja algoritmisoitunutta, ja eri alueiden suojeluarvon "mittamiseen" on kehitetty monia tietokoneohjelmia. Joista minä käytin siis Zonationia, eikä vähiten siksi että se on paras :)

Lähtöaineistonani käytin Helsingin yleiskaavan pohjaksi tehtyä kaupunkiekologista selvitystä, Helsingin kestävä viherrakenne -rapsaa. Muun ohella tuossa proggiksessa eriteltiin puolensataa kaupunkiluontotyyppiä kangasmetsistä golfkenttiin. Tämän jälkeen eri eliöryhmien asiantuntijat arvioivat noiden kaupunkiluontotyyppien merkitystä oman eliöryhmänsä näkökulmasta asteikolla 0-3, erikseen yleisen lajirikkauden ja vaateliaiden lajien näkökulmasta. Näin ollen tiedämme nyt, että esimerkiksi kalkkikalliot ovat vaateliaiden kasvien kannalta erittäin tärkeitä (3), ja että kasvitieteelliset puutarhat ovat vain hivenen tärkeitä sudenkorentojen lajirikkauden kannalta (1).

Sitten näpyttelin ArcGIS:llä hyvin montaa maanpeiteaineistoa, ja rakensin ylläolevaa biotooppijaottelua mahdollisimman hyvin vastaavan kaupunkibiotooppikartan pääkaupunkiseudun alueelta. Että nähtäisiin, missä pk-seudulla oikein ovat ne kangasmetsät ja kasvitieteelliset puutarhat.

Tämän jälkeen nopeat reclassify-sulkeiset ja olin valmis Zonation-analyyseihin. Tuloksena kartta, jossa koko pk-seutu on arvotettu nollasta ykköseen! Mitä isompi luku, sen arvokkaampi alue on koko pk-seudun biodiversiteetin näkökulmasta. Kartta on tässä postauksessa kyllä, mutta malta lukea vielä.

Lisäksi tarkastelin esimerkinomaisesti, miten Helsingin yleiskaavaehdotuksen huomioiminen vaikuttaa koko pk-seudun suojeluprioriteettien sijoittumiseen. Fokus oli siis enemmänkin demonstroida, miten yhden kaupungin maankäytön huomioiminen muuttaa suojeluarvoja koko pääkaupunkiseudun tasolla. Tavoite ei siis ollut selvittää, mitä kaikkea yleiskaavaehdotus tuhoaa; jos se olisi tavoite, pitäisi analyysi rakentaa aivan toisin.

Gradun voi ladata tästä (pdf, 4,5 Mt).

Koska tämä on kaikesta huolimatta pelkkä pintaraapaisu hyvin vaikeaan vyyhtiin, kehotan lukijoitani malttiin tuloksia katsellessaan. Huomioikaa esimerkiksi seuraavat seikat:

• Aineisto on kaikesta huolimatta suppea, joten tulokset ovat suuntaa-antavia. Ne ovat kyllä suurella todennäköisyydellä hyvin paljon suuntaa-antavia, mutteivät silti mitään kiveen hakattuja totuuksia.
• Karttakuvassa korostuvat laajat alueet pk-seudun reunoilla, mutta ihan Helsingin ytimestäkin löytyy paljon pieniä arvokohteita. Kaikki arvokkaimmat alueet eivät vain näy tuolla liian pienellä kartalla.
• Analyysissä ei ole huomioitu kaikkea mahdollista luontotietoa, vaan tarkasteltu biodiversiteettiä hyvin rajatusta näkökulmasta. Esimerkiksi metsiä ei ole painotettu niiden iän tai lahopuumäärän mukaan, eli tämänhetkistä suojeluarvoa ei voi nähdä kartasta. Lähestymistapani toivottavasti selkenee perusteluineen gradussani.
• Toivon kaikilta maltillista suhtautumista yksittäisten alueiden arvoihin. Aivan erityisesti toivon malttia Helsingin yleiskaavavan vaikutusten tulkinnassa. Graduni tarkoitus on ennen kaikkea kuvata prosessi, miten tällaisia analyysejä voisi ja kannattaisi kaupunkialueilla suorittaa. Varsinainen maankäyttöä palveleva priorisointi pitäisi sitten tehdä mm. paljon kattavammilla aineistoilla.

Ja se prioriteettikartta:

Mitä punaisempi, sen tärkeämpää koko pk-seudun mittakaavassa. Kuva suurenee klikkaamalla.

Toki nyt pitää samaan hengenvetoon huomauttaa, että pelkästää noiden huippukohteiden turvaaminen ei tietenkään riitä! Kaupunkiekologina muistutan, että kaupunkiluonnon arvo on ennen kaikkea siinä, mitä se ihmiselle tuottaa. Saadaksemme ne hyödyt, meidän on huolehdittava kaupunkiluonnon monimuotoisuudesta jokseenkin kaikkialla. Siksi esitänkin yhdistelmää, jossa spatiaalisen suojelupriorisoinnin keinoin etsitään ne biodiversiteetin ydinalueet, jotka säästetään, ja muutoin pyritään lisäämään kaupunkiluontoa rikastuttavia elementtejä jokseenkin kaikkialle. Toki samalla muistamme rakentaa tiiviisti täydentäen ensisijaisesti olemassaolevaa kaupunkirakennetta.

Edellä mainittuja puutteita korjataan sitten väikkärissä, jossa analyysejä myös monipuolistetaan ja syvennetään. Eli perästä kuuluu!