maanantai 4. toukokuuta 2015

Arvostelussa: Helsingin yleiskaava 2050

Helsingin kaupunginvaltuusto käsittelee uutta yleiskaavaa eli Kaupunkikaavaa huomenna 5.5. Kerronpa minäkin siitä omat mietteeni, samaan tapaan kuin varjokaavasta. En siis tule tarjoamaan erityisen syväluotaavaa luontoanalyysiä, siitä maksetaan ammattilaisille tonnikaupalla rahaa, vaan esitän tässä vaiheessa heränneitä huomioitani.

Kaavan tavoitteista

Kaupunkikaava tavoittelee Helsinkiin 200 000 uutta asukasta vuoteen 2050 mennessä. Saateteksteissä puhutaan 260 000 ihmisestä, mutta tuo 60 000 on ajateltu Östersundomiin. Emä-Helsingin on siis ajateltu kasvavan kolmanneksella.

Luontojärjestöt ovat kritisoineet Helsingin kasvutavoitetta turhan kovana (esim. täällä), mutta itse näen kritiikin aiheettomana. Helsingin seutu on joka tapauksessa kasvamassa sadoilla tuhansilla, ja on seudun kannalta paras vaihtoehto, mikäli Helsinki kasvattaa rooliaan suhteessa muuta seutua enemmän. Lisäksi Helsinki on kasvava kaupunki, joten on fiksua kaavoittaa ylimääräistä.

Itse asiassa tuo 200 000 on olosuhteisiin nähden minusta turhan pieni luku. Uskon nimittäin, että kaupungin voimakaskin kasvu olisi mahdollista tehdä luontoa säästäen (ja tämähän on asia, josta en tingi). Saihan Urban Helsinkikin ahdettua Helsinkiin 150% kaupunkisuunnitteluvirastoa enemmän populaa omassa kaavassaan - pärjäten silti kaupunkiekologin ja luontojärjestöjen tarkastelussa varsin hyvin.

Oleellista ei siis ole niinkään väestönkasvun määrä vaan se, mihin sitä väestönkasvua osoitetaan. Mistä päästäänkin itse kaavaan.

Yleiskaavaluonnos. Siinä on huomioitu kaupunkisuunnittelulautakunnan joulukuussa 2014 vaatimat muutokset. Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Yleisesti: hyvää työtä pojat!

Oikeastihan kaava on suurilta linjoiltaan oikein hyvä. Se ei ole lähimainkaan niin paha kuin se voisi olla. Suurten linjojen voisi sanoa olevan kunnossa. Bulevardisoinnin kanssa ei ole ruvettu himmailemaan, vaan kaikki - ja toistan vielä - kaikki kaupunkimotarit on merkitty bulevardisoitaviksi. Pääpaino on hyvin selvästi olemassaolevan kaupunkirakenteen tiivistämisessä sekä eheyttämisessä. Liikenneratkaisut perustuvat vahvasti joukkoliikenteeseen, ja etenkin raideliikenteeseen. Viherrakenteen suuret linjat on säilytetty (poikkeuksiakin toki on, lue vain pidemmälle).

Tämä kaava on strateginen, ja näen sen ihan perusteltuna. Tässä kaavassa on siis määritelty suuret kuviot, ja alemman tason ratkaisut nyherretään sitten alemman tason kaavoituksessa. Tämä on ihan järkevää; maailma muuttuu nopeasti, ja tilannetta, jossa kankea yleiskaavaprosessi joudutaan uusimaan, kannattaa välttää. Yleiskaavalla ei siis tarvitse ratkaista kaikkia ongelmia kerralla.

Tosin heti perään huomautan, että luontoasiat olisi niitä ongelmia, jotka yleiskaavassa pitää ratkaista! Luontoarvot on mahdollista sovittaa voimakkaaseen väestönlisäykseen, mutta se vaatii tarkkaa koordinointia koko Helsingin (mieluiten pääkaupunkiseudun) tasolla. Ja tässä blogissa ei keskustella siitä, pitääkö väestönkasvu sovittaa luontoarvoihin, kyllä ja pitää.

On myös ollut fiksu veto keskittyä käyttötarkoitusten (jako pien- ja kerrostaloihin yms.) sijasta tehokkuuden rajoittamiseen. Ratkaisu mahdollistaa toimitilan ja palvelujen joustavan sijoittelun tarkemmassa kaavoituksessa, samoin kuin vaihtelevan ja monipuolisen kaupunkikuvan. Selkeät aluekeskustat ja verkostokaupunkiajattelu ovat myös hyvin lähellä omaa kaupunki-ihannettani. (Joskin Kannelmäen alakeskus on täysin ylimitoitettu, tarkoitettu Malmin tasoiseksi. No, sehän on merkitty tuollaiseksi ainoastaan Kantsun Prisman vuoksi.)

Lisäksi kehotan katsomaan kaupunkiluonto-liitekarttaa, joka on yleiskaavatoimiston näkemys Helsingin luonnosta tulevaisuudessa. Huomatkaa etenkin Pohjois-Helsingin läpi kulkeva niittyverkosto. Tämä sai kaupunkiekologin huokaamaan ihan ääneen.


Kuten sanoin, tämä kaava ei ole täydellinen, todellakaan, mutta sen suuret linjat ovat ilahduttavan kunnossa. Se voisi olla paljon, paljon huonompi. Siinä on ainekset todella hyvään kaupunkiin.

Mutta valitettavasti myös täystuhoon.

Piru asuu yksityiskohdissa

Kaavassa olisi siis ainekset todella hyvään, mutta valitettavasti kaava ei anna mitään aihetta olettaa, että hyvät aikeet toteutuisivat. Lisäksi tarkemmassa tiirailussa huomaa, että on sitä rakentamista roiskittu luonnon kannalta vääriin paikkoihinkin.

Periaatteelliset ongelmat ovat pahimpia, ja niitä ovat ainakin:
  • Mikään ei takaa, että luonto saa säilyä viheralueillakaan. Viheraluemerkintä on hyvin ylimalkainen, eikä ohjaa viheralueiden hoitoa välttämättä yhtään mihinkään. Ainakaan kaupunkiluontokartan viitoittamaan suuntaan. Kuten sanottu, voimakkaasti tiivistyvässä kaupungissa kaupunkiluontokohteiden paikat, ominaispiirteet ja hoitomuodot pitäisi käsitellä jotenkin koko kaupungin tasolla, ihan jo lisääntyvän kulutuksen koordinoimisen takia. Kaava on siis liian strateginen.
  • Pikselimerkintä on liian joustava. Erityisesti päänvaivaa aiheuttaa määre vierekkäisten ruutujen maankäyttö voidaan myös suunnitella ottamalla molempien pääkäyttötarkoitus huomioon. Tämä tarkoittaa sitä, että asuntoalueen viereiselle viheralueelle saa rakentaa. Ja tämä on ongelma. Kun Keskuspuistoa tai Kivikkoa on nirhitty jo liikaakin, niitä voidaan nirhiä salakavalasti myös vielä tätä kaavaa enemmän! Tämä tekee yleiskaavan arvioimisesta jokseenkin mahdotonta.
Samanlaisiin tuloksiin on muuten tullut myös Uudenmaan liitto perusteellisessa lausunnossaan, kantsii tsekata. On suuri sääli, että näin hyvin duuninsa tekevä lafka ei ole de facto missään määräävässä asemassa maankäytössä.

Ongelma-alueita

Kuten sanottu, onhan niitä rakentamismerkintöjä osoitettu myös konkreettisesti vääriin paikkoihin. Ei niin paljoa kuin pelkäsin, mutta silti aivan liikaa. Tässä vaiheessa kannattaa katsoa Kirkon ja Kaupungin sivuilta bongaamaani karttaa, jossa yleiskaavaa verrattiin nykyisiin viheralueisiin. Kuvassa näkyy hyvin mm. vihersormien nakertaminen.



Listaan tähän nyt niitä kohteita, jotka ovat tässä vaiheessa pompanneet silmääni. Aloitan parista vakavasta, jotka ovat oikeasti pelkkää vittuilua luontoihmisille. Ne tunnistaa Nyt jätkät saatana -koodista.

Nyt jätkät saatana: Pornaistenniemi

Pornaistenniemestä huudettiin ja mesottiin jo yleiskaavan valmistelumateriaalin aikana. Eikä mitään ole otettu opiksi. Pornaistenniemen lehto on arvioitu luonnonsuojelualueen arvon täyttäväksi jo 2007, ja onhan se täynnä maallemme harvinaisia lintuja, pullollaan kääpiä ja lehtokasveja. Ja jo se, että se on erinomaisessa kunnossa oleva lehto Vanhankaupunginlahden laajan luonnonsuojelualueen kyljessä - vieläpä niin, että ne tukevat toisiaan, pitäisi herättää hälytyskellot kilkattamaan. Mutta ei.




Kaupunkirakenteellisesti Pornaistenniemeä ei voi perustella m i t e n k ä ä n. Se on kaukana mistään joukkoliikenteestä, se ei ole oleellinen linkki muiden asuinalueiden välillä, se ei ole mitään sellaista, jota tässä urbaanissa eheytyskaavassa niin kovasti mangutaan. Se olisi varmasti oikein mukava uinuva pikkuporvarillinen asuinalue, mutta sellaisia ei yksiselitteisesti saa rakentaa tuollaiseen luontoaarteeseen.

Vaikka tiedän, että Pornaistenniemi on ihan pelkkää bluffia, vetämässä keskustelua pois Keskuspuistosta ja muista oikeasti merkityksellisistä kohteista, saa tuo silti mut käymään kierroksilla. Kaupunkisuunnittelulautakunta linjasi kokouksessaan, että Pornaistenniemessä luontoarvojen ja asumisen yhteensovittaminen tulee selvittää. Saahan sitä selvitellä, mutta Pornaistenniemeen ei voi rakentaa. Piste.

Nyt jätkät saatana: Ramsinniemi

Ramsinniemestä samat höpinät: täälläkin lähdettiin raiskaamaan luonnonsuojelualueita ja -ohjelmia ihan urakalla, yleisesti luontoarvoista puhumattakaan. Ramsinniemen lehto on laaja luonnonsuojelualue, mielettömän upeaa metsää kasveineen, lintuineen ja kääpineen. Nykyiselle luonnonsuojelualueelle ei toki ole osoitettu rakentamista, mutta luonnonsuojeluohjelman päivityksen mukaisille uusille alueille kyllä. Eikä ne lehdot säily jos tuo niemi rakennetaan. Koko sen niemenkärjen metsät pitäisi suojella, ei rakentaa.



Ramsinniemi on tosin edes jotenkin perusteltavissa kaupunkirakenteellisesti, sillä se olisi mukana mahdollistamassa nk. saaristoratikkaa Kalasatama - Kruunuvuorenranta - Laajasalo - Vartiosaari - Vuosaari. Uskon sen, että ratikan ikkunasta avautuisi hienoja näkymiä, mutta olen skeptinen Vartiosaari - Vuosaari-yhteyden kannalta. Se maksaa ja paljon. Sitä paitsi rakennettiin se ratikka eli ei, Ramsinniemen metsiin ei saa rakentaa. Piste.

Keskuspuistoa syödään liikaa

Olen ollut varsin tietoinen siitä, että Hämeenlinnanväylän bulevardisointi edellyttää Keskuspuistoon kajoamista. Mutta Kaupunkikaavassa siihen on kajottu liiaksi.

Tässä menty aivan tarpeettoman paljon metsään.


Hämeenlinnanbulevardin kanssa ollaan toki herkkinä, koska sen varrelle ollaan ilmeisesti aikomassa n. kolmasosa koko yleiskaavan kerrosneliöistä. Helppohan se on metsään kaavoittaa. Se, mitä Keskuspuiston osuudelle pitäisi tehdä, on kaksi kortteliriviä niin, että se ensimmäinen sijoittuu osittain nykyisen Hämeenlinnanväylän päälle (kaupunkibulevardithan eivät tule olemaan yhtä leveitä kuin nykyiset motarit). Se riittää. Sitten vaan Etelä-Haagan täydennyskaavoitus ruutukaavaan, niin saadaan sinne sitä uutta elävää kaupunkia; Hämeenlinnanbulevardi ei siihen yksin riitä.

Mustavuori

Mustavuoren metsäalueille, Pohjois-Vuosaaren nimellä, oltiin kaavailemassa kaupunkirakenteen levittymistä hienoihin metsiin. Lautakunta käski pienentämään tuota aluetta (kiitos että olette olemassa!). Linjaus on huomattavasti parempi uudessa versiossa, mutta rajaus saisi olla vieläkin lähempänä Niinisaarentietä. Siellä tuli viime kesänä töiden puolesta pyörittyä, paikoin ihan luonnonsuojelualuekamaa.

Tämä on vähän kysymysmerkki.
Uutela

Uutelen kanavan itäpuolelle ollaan taas tunkemassa ihan syyttä. Heti on suojellut nevat ja laadukas metsäkokonaisuus vastassa.



Herttoniemen metsät

Tässä ollaan nirhimässä Vanhankaupunginlahden lintukokonaisuutta, johon ehdottoman oleellisesti kuluu myös Herttoniemen hienot metsät. Ja onhan ne metsät hienoja itsessänkin. Ne on säilyneet oikein hyvänä jopa rakennusvirastosta huolimatta.



Katso myös seuraava kohta.

Hallainvuori ja Kivikko

Tämä on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle. Hallainvuoren hienot metsäalueet on mm. sisällytetty tuoreeseen luonnonsuojeluohelmaan. Lisäksi kaupunkimetsissä pitää pitää huolta riittävästä kytkeytyvyydestä ja pinta-alasta, jotta ne toimisivat ekologisesti niin kuin niiden pitäisi toimia. Metsäyhteys Kivinokasta Sipoonkorpeen onkin yksi Helsingin parhaimmista metsäkokonaisuuksista. Kehä I:n ja Porvoonväylän seutu toki heikentää, mutta muuten oikein kelpo metsäkokonaisuus.

Hallainvuoren kohta Viikintien molemmin puolin.

Kivikon metsäalueen itäreuna.
Eli Herttoniemen, Myllypuron ja Kivikon kohdalla kaupunkirakenteen länsireuna on oikein hyvä siinä, missä se on nyt - älköön sitä yleiskaavalla levitettäkö.

Viikinranta

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti jättää Viikinrannan teollisuusalueen teollisuusalueeksi. Itse olisin rakentanut siihen mieluusti kaupunkia, mutta ei tuo teollisuusalue minua suuresti luontoihmisenä haittakaan. Onpahan vähemmän väkeä Viikin lintuja häiritsemässä.

Mutta sitten ne tietenkin säästävät juuri sen kaikkein ongelmallisimman tontin, vanhan jätevedenpuhdistamon alueen. Tämä on vaan liian lähellä isoa Natura-tervalepikkoa, jonka luontoarvot epäilemättä kärsii tuhansien ihmisten lähipuistona olemisesta. Siksi tuolle tontille pitäisi saada esim. pienteollisuutta tai vaikka iso Staran varikko (voisi vaikka siirtää Toukolan ja Ogelin toiminnot sinne ja gryndata niiden nykyiset tontit). Ei asukkaita yhtä-paria korttelia enempää.



Vantaanjokilaakso

Ennen kaikkea Pikkukosken hienoja metsiä ollaan tuhoamassa. Tämäkin on kaupunkirakenteen kannalta niin ja näin, että kannattaako. Lisäksi Vantaanjokilaakso on paitsi tulvivaa, myös erinomaisen lajirikasta ja ekologisesti laadukasta aluetta. Jokivarsilla ajatellaan yleisesti olevan suuri rooli kaupunkiekosysteemien dynamiikassa: ne ohjaavat eliöiden ja aineiden liikkumista ja linkittävät eri ekosysteemejä toisiinsa. Noin esmes.



Linnoitukset, pienet niityt ja pienvedet

Aiemmissa kohdissa olen mesonnut metsistä, mutta tottakai avomaiden ja pienvesien asiat ovat yhtä lailla mielessäni. Arvokkaimmat niityt, ruderaatit ja purot on säilytettävä, koska ne ovat myös lajistoltaan arvokkaita paikkoja ja/tai kaupunkiekologisesti oleellisimpia paikkoja asutusten ja puistojen keskellä (tästä onkin pitänyt kirjoittaa jo kauan).

Tämä on kuitenkin mittakaavakysymys, ei noita ole tarkoitettu yleispiirteiseen kaavaan piirrettäväksi. Mutta ne pitäisi kuitenkin jollain mahtikäskyllä turvata yleiskaavassa.

Huomioita

Luontojärjestöt ovat huomauttaneet omiin inventaarioihinsa perustuvien arvometsien häviämisestä, lista näkyy esim. täällä. En ole keskittynyt pieniin lämpäreisiin, koska näen, että kaupunkimetsissä on, kuten sanottua, olennaista laajojen kokonaisuuksien turvaaminen. Saaristoa, kuten Melkkiä tunnen niin huonosti, etten ota siihen tässä kantaa.

En ole myöskään huomauttanut Munkkivuoren metsästä. Se on toki iso metsäalue, mutta oman kuvani mukaan se on suht perusmetsää. Suht perusmetsäkin on arvo sinänsä, mutta tuossa kohtaa saavutetaan oikeasti jo niitä kaupunkirakenteellisia hyötyjä siinä mitassa (koko Länsi-Helsingin kaupunkikokonaisuuden nivominen yhteen), että sen metsän pitäisi olla jotenkin erityistä. Munkan metsä on kuitenkin eristyksissä olevaa perusmetsää. Myönnän kyllä suoriltani, että tunnen metsän aika pintapuolisesti. Jos on heittää esim. kuvia, olen kiitollinen (ja kyllä mä meinaan siellä käydäkin ihan vasiten tutkailemassa).

Toki on ihan sama, mitä mieltä minä siitä olen. Siellä asuu liito-oravia, joten sitä ei saa rakentaa. End of discussion.

En ole myöskään vikissyt Vartiosaaresta tai Malmin kentästä. En minä Vartiosaarta rakentaisi missään tapauksessa, mutta koen, että sen kohdalla keskustelu käydään erikseen. Tässä blogauksessa keskityn yleiskaavan uusiin ongelmiin. Sama juttu Malmin kentän kanssa.

Viikin pellot ovat aiheuttaneet minulle jonkin verran päänvaivaa. Olenhan minä Viikintien pohjoispuolisia peltoja tarjonnut rakennusmaaksi aiemminkin, mutta kyllähän se koskee nähdä nuo suunnitelmat. Lisäksi olin aluksi siilipuolustuksessa Viikintien eteläpuolen pientalojen kanssa.


Hetken pureskeltuani olen kuitenkin valmis nielemään tämän ehdotuksen. Näin saadaan kaupunkirakenteelle luonteva raja, ja toisaalta Viikin peltojen kokonaisuus säilynee hyvin. Tosin odotan kyllä mielelläni Natura-arviota.

Sananen luontovaikutusten arvioinnista

Lain mukaan kaavojen tulee perustua riittäviin selvityksiin, joten tottakai Kaupunkikaavastakin on laadittu luontovaikutusten arviointi. Tuo paperi ei ole kuitenkaan se, miten luontoasiat pitäisi kaavoissa käsitellä.

Ideaalitilanne olisi se, että ennen kaavaprosessia tutkittaisiin kaava-alue mahdollisimman tarkkaan ja tutkittaisiin luontoarvojen sijoittumista komplementaarisesti, eli tarkasteltaisiin, mitkä alueet tukevat toisiaan. Nyt on käytännössä katsottu luontotietojärjestelmää ja vedetty siitä johtopäätöksiä tulevaisuuden kaupunkiluonnosta. Ei näin. Tämä on kuitenkin koko suomalaisessa kaavoituskulttuurissa pilalla, enkä syytä siitä Helsinkiä yksin.

Mutta sitten ekosysteemipalvelujen vaikutusten arviointi. Tuon raportin tekijät siis ihan oikeasti väittävät tietävänsä, mitä ekosysteemipalveluille on tapahtumassa kaavan toteuduttua. Jokainen alaa vähänkään tunteva ymmärtää, että ekosysteemipalveluiden käsite on abstraktiotasolla oleva yläkäsite, jonka kvantitatiivinen tutkimus on aivan lapsenkengissään, spatiaalisesta puolesta puhumattakaan.

Ja sitten jälki on tällaista: Helsingin merialue tuottaa paikallisesti merkittäviä ekosysteemipalveluita muun muassa kalastukseen, veneilyyn ja virkistykseen liittyen. Anna mun kaikki kestää!

Kehitysehdotuksia

Luontoasiat ovat monessa mielessä herkempiä kuin sosiaaliset ja liikenteelliset seikat, koska kiveä voi muovata ja lähiöprojekteja voi järjestää. Luontoasiosta riippuu myös lopulta, monimutkaisten prosessien kautta koko ihmiskuntamme hyvinvointi, ja se palautuu aina näille paikallisille tasoille. Siksi vaadin, että luontoasiat turvataan myös Helsingissä instrumenteilla, jotka siihen parhaiten sopivat, muun muassa yleiskaavalla.
  • Rakennuspikselit pois esittämistäni ongelmakohdista. Menetettiin kerrosneliöitä, mutta ne voi korvata rakentamalla säilyneet paikat tiiviimmin (ref. Pro Helsingfors 2.0), bulevardisoimalla Kehän pään Myllypurossa tai myöntämällä, että Hertsikan teollisuusalue voisi olla tuottavammassa käytössä.
  • Kaavaan määräys, että viheraluepikseleille ei saa osoittaa muiden pääkäytötarkoitusten mukaista rakentamista. Tämä poistaisi epäilykset luontokohteisiin levittymisestä. Rakennettujen alueiden pikselöinti sisältää kuitenkin vähän ilmaa rajauksissaan, mikä antaa pelivaraa esim. maastonmuotojen suhteen. Muiden käyttötarkoitusten kohdalla häilyvä rajamerkintä voi sen sijaan olla oikein hyväkin juttu.
  • Kaupunkiluontokartasta sitova, tavalla tai toisella. Se on hyvä, miksi siihen ei siis viitattaisi?
  • Jokin kaavamääräys myös rakennusalueiden viherryttämisestä ja puistojen suunnittelusta biodiversiteettiä tukevampaan suuntaan. Elän siinä oletuksessa, että yleiskaavan myötäkin Helsinki voi olla hyvin rikas alue biodiversiteetiltään ja ekosysteemipalveluiltaan, mutta se vaatii vahvaa otetta heti alkumetreiltä lähtien.
¤¤¤

Olisihan tuosta kaavasta vielä vaikka mitä sanottavaa, mutta tässä lienevät ne kriittisimmät.

Ugh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti