Arvostelussa: Pro Helsingfors 2.0

Näin se urbanismi ja tee se itse -meiniki valtaa alaa Helsingissäkin. Osaksi hyvistä tutuistani koostuva Urban Helsinki -niminen porukka otti ja osoitti Helsinkiin korttelit 500 000 ihmiselle ja 250 000 työntekijälle, sekä pikaratikat ja junat heitä liikuttamaan. Yleisesti Pro Helsingfors kakspistenolla on uuden (vai vanhan?), urbaanin elämän ja kaupunkisuunnittelun manifesti.

Pro Helsingfors 2.0 -varjokaava. Kuva: Urban Helsinki. Kartta aukeaa (ihan törkeän paljon) isompana tästä.

Ja pakkohan tätä on päästä arvioimaan. Vedän siis suojelubiologilasini silmille ja katson, onko tässä nyt tärvelty jotain. Joskin heti alkuun disclaimer: suunnitelma on itsessään summittainen ja luonnosmainen, joten en mäkään jaksa katsoa nyt joka korttelin kohtaa ja verrata joihinkin paikkatietoaineistoihin. Idea tullee kuitenkin selville.

Yleisesti: Hyvää työtä pojat!

Kun tuota karttaa vertaa Helsingin ilmakuvaan, niin  hyvältähän tuo näyttää! Oikeastaan jopa aika helvetin hyvältä! Tosin vaikeahan mun on tätä vastustaa, olenhan itsekin esitellyt jotain samansuuntaista jo kauan sitten...

Urbanistit jaksavat joka väänteessä muistuttaa, että "tiivis säästää vihreää". Jopa sellaisissa kohdissa, joissa tuo töksäytys ei oikein toimi. Tässä suunnitelmassa on kuitenkin ymmärretty, mistä lauseessa on kyse.

Tämä toimii, urbanistit huomio, myös toisin päin. Varjokaavan lähtökohtana on muiden muassa "--viher- ja virkistysalueiden säästäminen rakentamiselta". Näin ollen vihreän säästäminen pakottaa tekemään tiivistä. Sanon tämän vielä kerran: vihreän säästäminen ja suojeleminen pakottaa tekemään tiivistä. Jos siis haluaa saada aikaan tiivistä rakentamista, kannattaa rajoittaa mahdollisuuksia löysään rakentamiseen säästämällä viheralueita. Samalla säästetään sitä vihreää erinäisine hyötyineen. Win-win. Juuri tällaista mä haluan lisää!

Lisäksi vedän kaupunkiekologilasini päähän ja teen tärkeän huomion. PH2.0:ssa ei ole ainoastaan lähdetty vaatimaan taloja kaikkialle, vaan nimenomaan hyvän kaupungin rakentamista. Hyvä kaupunki tarkoittaa tässä yhteydessä puita katujen varsilla, viherkattoja, vehreitä sisäpihoja ja sen sellaista, joka saa kaupunkiekologin kehräämään. Huomatkaa myös havainnekuvan koristeniityt! Siis niityt, ei mitään hyödytöntä puistonurmikkoa. Tiedättehän, kukkia, perhosia, biodiversiteettiä...

Katupuiden alla rehottaa hallitun hoitamattomasti punaisia siankärsämöitä ja sinisiä siankärsämöitä. Kuva: Niilo Tenkanen

Sanalla sanoen, juuri tuollaista kaupunkia kannattaakin manifestoida. Jos tiivis kaupunki tarkoittaa jengin korvissa Itä-Pasilaa tai Vuosaaren keskustaa, niin kai sitä nyt vastustetaan. Tiivis kaupunki voi kuitenkin myös olla vehreää, ihmismittakaavaista, ja siellä talot voivat olla talojen näköisiä. Sellaista elinympäristöä lisää ja sassiin, siitähän se kovin pulakin oli.

(Muuten en ota ryhmän julistuksiin sen kummemmin kantaa. Allekirjoitan paljon, mutten esim. aio nyt pureskella heidän norminpurkuesityksiään. Propsit kuitenkin siitä, että tyypit ovat oikeasti nähneet vaivaa selvittääkseen selkeään muotoon, mitä maailmalta haluavat, ja mitä sen saaminen vaatisi.)

Muuten hyvä, mutta

Hanlonin partaveitsi on sääntö, joka kuuluu jokseenkin näin: typerät ratkaisut erilaisissa yhteisöissä ja instansseissa johtuvat yleensä vain inhimillisestä typeryydestä, eivätkä salaliitoista tai tietoisista päätöksistä. Koska Urban Helsingin tyypit eivät parhaan tietämykseni mukaan ole inhimillisesti typeriä, oletan heidän jättäneen kaavaansa pari täkyä ihan tietoisesti, jotta minä pääsen biologina pätemään netissä. Salaliitto siis.

Koska täkyt ovat aika ilmiselviä: Santahamina ja Viikki.

Santahaminaan heebot ovat osoittamassa asunnot 18-25 000 asukkaalle. Saaren eteläosan he jättäisivät "luontoalueeksi". Etelän vanhat metsät - Helsingin, ja varmaan koko Uudenmaan parhaimpia metsiä - eivät jäisi talojen alle, mutta 20 000 asukasta virkistyspaineineen olisi liian suuri uhka alueen avomaille. Kyllä, Santiksessa on ja nimenomaan on muutakin kuin niitä eteläosan vanhoja metsiä. Sotilaskäytön ylläpitämät avoimet alueet, hiekkakuopat ja kedot, ovat Santiksessa se juttu - toki metsien ja linturantojen ohella. Tuollaisen asukasmäärän kanssa voisi heittää soromnoot alueen luontoarvoille. Ja kun Santis on jokseenkin kaikilla mittareilla Top 1 - Top 3 -alueita, en tällaista voi hyväksyä.

Älkää edes vaivautuko. Ote varjokaavasta, tekijänään Urban Helsinki.

Ja se Viikki. Muuten ei mitään, pellot säästetty oikein mallikkaasti, eikä itäpuolen metsiin ole menty, mutta Viikinrannassa on pari nyanssia. Kortteleita on tungettu turhan lähelle Natura-tervalepikkoa. Ympyröidyistä korttelialueista läntisempi, sen vanhan vedenpuhdistamon tontti, on erityisen vaikea, koska korttelit täyttävät sen kokonaan; ainoa laajempi virkistyalue olisi juuri tuo tervalepikko. Se on liian huono yhdistelmä.

Viikin ongelmakohdat. Eiköhän kuvan tekijät ole jo selvillä.

Yleisesti näen kyseisen tontin harvoina yksipuoliselle ja tilasyöpölle tyopaikkatoiminnalle sopivana paikkana Kehä ykkösen sisäpuolisessa Helsingissä. Siihen paikalle sopii siis Staran tai HKL:n varikko, teollisuushalleja, jotain, joka ei kokoa ihmisiä vaeltelemaan siihen tervalepikkoon. Kyllä sinnekin täytyy tulevaisuudessa jokin virkistyspolku sovitella, koska lähistön väkimäärä lisääntyy, mutta paljon ihmisiä ihan metsän vieressä tarkoittaa hallitsematonta käyttöä. Ja hallitsemattomuus on tällaisissa kohteissa se huono juttu.

Myös lepikon itäreuna on ongelma samasta syystä. Noin muutenkin karsastan vähän sitä kortteliriviä Viikin pelloilla: maisemallisesti tuo peltonäkymä on minusta juuri niitä oleellisimpia. Mutta biologina en voi väittää, että peltoekosysteemi tuosta korttelirivistä sen kummemmin järkkyisi (kunhan pidetään huoli, ettei peltoa vasten muodostu isoja ikkunapintoja, johon linnut törmäilisi) jos voin luottaa, ettei pelloille rakenneta enempää.

Nämä ehkä 30 000 asukasta asutan Helsinkiin korottamalla kortteleita muualla. Keskimääräinen kerroskorkeushan herroilla oli 5, joten ei tuo nyt ihan mahdotonta olisi nostaa paikoin lukua vaikka kahdeksaan.