Kivinokka II: miten voi tehdä

Kivinokan tulevaisuus on nyt noussut ajankohtaiseksi. Kaupunkisuunnitteluvirasto on juuri julkaissut kolme vaihtoehtoista visiota, joista valitaan yksi varsinaisen suunnittelutyön lähtökohdaksi. Vaihtoehtoina ovat virkistysalue, n. 4000 asukkaan asuinalue ja 12 000 asukkaan kerrostaloalue. Alueesta on ilmeisesti tapeltu hyvin pitkään, ja ilmeisesti se liittyy muun ohella (vai ennen kaikkea?) luokkataisteluihin ja eri puolueiden reviirikiistoihin. Niistä en tiedä mitään, olen seurannut kaupunkisuunnittelua vasta muutaman vuoden. Minua kiinnostaa se, mitä siellä nyt on.

Kaupunkisuunnitteluviraston vaihtoehdot.

Kivinokan nykyisestä luonnosta olen blogannut aiemmin. Eikä se luontonsa puolesta mikään turha paikka olekaan. Lisäksi alue on minusta hyvin, hyvin viihtyisä ja oikea aarre Helsingissä. Nähdäkseni ainoa fiksu valinta olisi vaihtoehto "virkistysalue". Aluetta kytkettäisiin paremmin Kulosaareen, mökkikylää täydennettäisiin ja alueelle varattaisiin tilaa erilaisille palveluille. Ah, mikä helmi ja matkailunähtävyys siitä muodostuisi!

Mutta sen varalta, että poliittiset voimat eivät pääse irti ajatuksesta, että Helsingin asuntopula on ratkaistava juuri Kivinokalla, voinen esittää oman ehdotukseni. Kiinnitän huomiota ennen kaikkea siihen, ettei Nokan gryndauksella tuoteta hillitöntä vahinkoa Helsingin luonnolle pitkälläkään aikavälillä. Jonkinlaista vahinkoa aiheutetaan minunkin suunnitelmallani, muttei toivoakseni mitään ylitsepääsemätöntä.

Aiemmassa blogauksessani kiinnitin Kivinokan luonnossa huomiota Vanhankaupunginlahden ruovikoihin, Nokan koillisosan vanhaan metsään ja mökkikylän lepakoihin. Kaikki kiistattomia faktoja. Mutta jos nyt pitää jostain tinkiä, niin tingin mökkikylästä.

Kivinokan vanha metsä kuuluu Helsingin luonnonsuojeluohjelmaan, se olisi siis jo luonnonsuojelualue, mikäli Helsingin päättäjät tajuaisivat päättää tärkeistä asioista. Perusteet luonnonsuojelulain nojalla suojeltavaksi alueeksi siis täyttyvät. Nokan vanhassa metsässä perusteena on nimenomaan vanhan metsän rakenne ja kokoonsa nähden hyvin rikas kääpälajisto. Ja juuri se kääpä- ja muu lahottajalajisto on se, mikä minua kiinnostaa (toki siellä on myös vanhan metsän lintu- ja kasvilajistoa, mutta se ei nyt paina niin kauheasti).

Mikäli Kivinokan metsä olisi täysin eristyksissä, en välittäisi siitä niin paljoa kääpineenkään. Se kuitenkin liittyy saumattomasti Herttoniemen metsiin, ja sitä kautta Viikkiin, Kivikkoon ja lopulta Sipoonkorpeen asti. Kivinokan metsästä voisi muodostua merkittävä lähdepopulaatio tuohon metsäsormeen, eli lahottajia voisi levitä eteenpäin nimenomaan Kivinokasta. Täten Viikki-Kivikosta voisi muodostua varsin hieno vanhan metsän alue, joita - kuten muistamme - on Etelä-Suomessa ja Suomessa ylipäätään aivan hälyttävän vähän. Ei sen metsäsormen tulevaisuus ole pelkästään Kivinokasta kiinni, mutta Kivinokan metsän säilyttäminen nopeuttaisi ja varmistaisi Viikin metsäsormen suotuisaa kehitystä (kunhan siis siimaleikkurit ja moottorisahat pidetään kaukana).

(Selostettakoon siis, että minusta Helsingissä pitäisi olla pari kunnollista metsäsormea, jotka puskisivat vanhan metsän lajistoa. Laajat metsät toimisivat kunnollisina virkistysalueina, tarjoaisivat elinympäristön vanhan metsän lajeille, olisivat ekologisesti toimivia pitkällä aikavälillä ja turvaisivat osaltaan ekosysteemin toiminnan ja ekosysteemipalvelut. Näitä sormia olisivat ainakin Keskuspuisto, Viikki-Kivikko ja Uutela-Mustavuori-Sipoonkorpi. Vastaavasti sitten pienempiin metsiköihin rakennetaan kaupunkia.)

Eli Kivinokan vanhasta metsästä tehdään luonnonsuojelualue. Samalla tulee kätevästi turvattua Vanhankaupunginlahden lintujen pesimärauha.

Kivinokan mökkikylä on Helsingin parhaimpia lepakkokohteita, ellei paras. Käsittääkseni lepakoiden yksilömäärät ovat alueella ihan omaa luokkaansa. Lepakoita kiinnostaa ennen kaikkea Kivinokan valaisematon luoteisranta tervaleppineen ja puoliavoin ja pensaikkoinen mökkikylä. Näen kuitenkin, että mikäli johonkin pitää rakentaa, niin sitten tuonne. Lepakoiden elinalue tuhotaan, mutta ne eivät ole kaikkein suurinta hätää kärsimässä tällä hetkellä. Mitkään Kivinokan lepakkolajit eivät ole välittömästi kuolemassa sukupuuttoon, ja toisaalta ne osaavat kyllä lentää muualle pesimään.

Eli rakennetaan vaan Kivinokan etelä/luoteisrantaan jokseenkin viraston vaihtoehto kakkosen mukaisesti. Kaukaisimman kärjen jättäisin rakentamatta, samoin säästäisin mökkikylästä jonkinlaisen puskurivyöhykkeen vanhan metsän välille. Toimisi siis uusien asukkaiden lähivirkistysalueena, jonne toisaalta olisi mukava säilyttää jonkin verran mökkejä historiasta muistuttamaan. Kulosaaren kartanon ympärille jättäisin jonkin semihoidetun puiston. Rannasta en tekisi mitään urbaania rantabulevaardia, vaan säästäisin tervalepärivin ja pikkuruovikot siellä täällä. Näin ei tuhottaisi ihan kaikkia lepakkohabitaatteja, ja onhan sellainen järeä puurivi rantapolun vierellä komea näky.

Jos jonkin nuo viraston suunnitelmat näyttävät, niin sen, ettei alueen rakentamisessa ole mitään järkeä, jos Hertsikan siirtolapuutarha säilyy. Puutarha - niin kiva kuin onkin - muodostaa valtavan esteen Kivinokan tulevan asuinalueen ja Herttoniemen sekä Kulosaaren väliin (mehän muistetaan, että Itäväylä bulevardisoidaan, jolloin se ei muodosta samanlaista estevaikutusta kuin nyt, vaan sallii roiman lisärakentamisen ja elämän niin Hertsikaan kuin Kulikseenkin).

Onhan se puutarha tiellä.

Eli koska Hertsikan siirtolapuutarha on aivan avainasemassa Kivinokan elämän kannalta, gryndaan sen. Näin hävitetään melkoinen pölyttäjäkeidas, mikä tietenkin huomioidaan alueen puistoissa ja katoilla. Eli paljon kukkivia kasveja ja puita kaikkialle. Siihen Saunalahden kärjen kohdalle en kuitenkaan osoittaisi taloja vaan pienen palstaviljelyalueen. Voisi toki siinä olla ihan siirtolapuutarhamökkejäkin. Näin suojataan Saunalahden linturauha ja metsäyhteys Kivinokan ja Herttoniemen välissä ja komensoidaan vähän niitä avointen pensaikoiden menetyksiä, jotka Kulosaaren kartanon ympäristön gryndaus aiheuttaa.

Tiiveimmässä vaihtoehdossa virasto ehdottaa rakentamista myös Itäväylän eteläpuolelle maantäytöin. Mikä ettei. Siinä vieressa oleva Kipparivuori on arvoniitty, hyvin laadukas perinnebiotooppi. Muistetaan taas ne kasvit ja pölyttäjät. Olin ajatellut taistella sen puolesta, mutta toisaalta voidaan tehdä niinkin, että rakennetaan Itäväylän ympäristön taloihin kunnolliset viherkatot ja odotellaan, että Kipparivuoren lajisto leviää sinne. Jos vastaavia ketoyhteisöjä syntyy, voidaan se Kipparivuorikin rakentaa. Kiirehän juuri tuolla nyppylällä ei ole.

Kipparvuoren keto. Kuva luontotietojärjestelmästä.

Ja sitten rakennetaan tiiviisti kanssa! Tiheitä kortteleita, pieniä teitä. Kulosaaren kartanosta pohjoiseen rakentaisin sitten vähän pienimuotoisempaa, sellaista townhousea. Kyllä tuonne nyt joku 20 - 30 000 pitäisi saada tungettua. Nimittäin silloin kun viheralueita syödään, sitä ei käytetä mihinkään nyhjäilyyn. Esimerkiksi tuo viraston ehdotus kolmonen (korkein asukasmäärä) on löysyydessään ihan puhdasta vittuilua.  Ja se on muuten varma, että jos mun Kivinokkani syödään parkkikentiksi tai tehottomiksi kortteleiksi jonkun faking parkkinormin takia, suutun ja muutan kaupungintaloon kummittelemaan.

Sama kartalla:


Luonnonsuojelualue sinisellä, palstaviljelyalue vihreällä ja asuinalue punaisella. Kartta on nyt vähän vinksallaan, koska GoogleMaps on uudistunut enkä mä osaa tehdä sille mitään.

Tähdennän vielä, että minä en tekisi näin. Jos minä saisin päättää, edettäisiin viraston vaihtoehto ykkösen mukaisesti ja bulevardisoitaisiin Itäväylä, mikä parantaisi Kivinokan saavutettavuutta ja käytettävyyttä suuresti. Kivinokka on upea paikka ja siitä saisi oikeasti valtaisan hienon matkailukohteen. Mutta jos se nyt on jostain päähänpinttymäsyistä pakko rakentaa, niin sitten rakennetaan se kunnolla, mutta tärkeimmät luontokohteet säästäen.