keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Vieraslajit

Eräs tuttumme vähän kummasteli, miksi biologit eivät anna yhtään arvoa tuoduille lajelle, kuten ulkomaisille puutarhakasveille. Että vaikka tilalle tuotaisiin tuhat uutta lajia, niin yhden alkuperäisen häviäminen on kauhean surun paikka. No minäpä kerron, miksi.

Vieraslajien leviäminen on jossain yhteyksissä rankattu maailman toisiksi suurimmaksi uhaksi biodiversiteetille. Ennen kaikkea se on ongelma trooppisilla saarilla ja muilla eristyneillä alueilla, joihin on kehittynyt rikas ja ainutlaatuinen lajisto. Vaan eipä sitä tule vähätellä Suomessakaan. Jokainen ihmisen tahattomasti aikaansaama sukupuutto on turha.

Suurin ongelma eivät ole niinkään vieraslajit, vaan invasiiviset lajit. On mahdollista, että jokin puutarhakasvi menestyykin täällä liian hyvin, leviää hallitsemattomasti ja syrjäyttää alkuperäislajeja. Eli tekee lupiinit/jättipalsamit/kurtturuusut/yms. Samasta syystä haluaisin henkilökohtaisesti nylkeä jokikisen kettutytön, joka on koskaan päästänyt minkin luontoon.
Pois minun metsistä!
Täytyy myös muistaa, ettei tämä lupiini-efekti pysähdy sinne kasvillisuustasolle (tai minkkitasolle). Yksikään laji ei elä tyhjiössä, vaan on osa ravintoverkkoja ja muita laajempia eliöyhteisöjä. Eli jokin lupiinin syrjäyttämä kasvi saattaakin olla jonkin hyönteisen tärkein ravintokasvi (toukkana tai aikuisena), jolloin myös kyseinen hyönteislaji kärsii. Ja sekin vaikuttaa laajemmin: ehkä tämä hyönteinen oli jonkin toisen hyönteislajin kilpailija tai peto, jolloin tämä toinen hyönteinen runsastuu. Jolloin sen kilpailijoiden, ravintokasvien tai -eläinten, petojen, loisten ym. ym. kannoissa tapahtuu muutoksia. Näin vaikutukset leviävät laajalle: toiset lajit taantuvat, ehkä kuolevat sukupuuttoon ainakin paikallisesti, toiset runsastuvat niin paljon että muilla on tukalaa. Ja koko roska kertaa kaikki niiden lupiinien syrjäyttämät lajit. Eli koko ekosysteemi menee ihan vituralleen. Tällaisia yhteisötason vaikutuksia on käytännössä mahdoton ennustaa. Voi olla, että sen yhden levinneen lupiinilajin vaikutus monimuotoisuuteen järkyttää hyvin laajan alueen ekosysteemien toimintaa, voi olla ettei, mutta yhtä kaikki osana muiden invasiivisten lajien ja muiden ympäristömuutosten ristitulessa se on yksi haitallinen tekijä lisää.

Läheskään kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia. Kukkakaupoista voi ostaa kottikärryittäin japanilaisia kukkia, jotka eivät leviä puutarhoista ja joiden mesi kyllä kelpaa pölyttäjille. Osa voi kuitenkin olla riski tulevaisuudessa mikäli esim. ilmasto muuttuu. Lämpötilan ei tarvitse nousta paljoakaan, jotta jotkin kasvilajit rupeavat tulemaan täällä paljon nykyistä paremmin toimeen ja kenties leviämään oikein urakalla.

Kuten sanottu, kaikki lajit ovat osa laajempaa eliöyhteisöä, ja kutakin lajia hyödyntää koko joukko muita lajeja. Alkuperäislajit tukevat luonnollisesti suurempaa eliöyhteisöä, sillä muut lajit ovat ehtineet sopeutua niiden läsnäoloon. Vieraslajien suosiminen voi tästä syystä köyhdyttää paikallista monimuotoisuutta, vaikkei olisi biodiversiteetille uhka laajemmin. Esimerkki: brittitutkimuksessa selvisi, että vieraiden puulajien rungoilla eli niin yksilö- kuin lajimäärillä mitattuna paljon vähemmän nivelkärsäisiä (siis luteita ja vastaavia) kuin alkuperäisillä puulajeilla. Tämä näkyi myös ylempänä ravintoketjussa: tutkimuspaikoilla, joissa kasvoi eniten vieraita puulajeja, eli myös selvästi vähemmän tiaisia (jotka siis syövät kesällä pääosin juuri nivelkärsäisiä). Jos siis kaupungeissa ja esikaupunkialueilla suosittaisiin alkuperäislajeja, olisivat niiden ylläpitämät erilaiset ravintoverkot ja eliöyhteisöt monimuotoisempia ja lähempänä luonnontilaista - alueen ekosysteemin voisi siis sanoa olevan terveemmällä pohjalla.

Joskus vieraslajit kyllä ovat ihan aito lisäys luontoomme. Esimerkiksi piisami tai merirokko ovat pohjoisamerikkalaisia tulokkaita, mutta ne ovat löytäneet paikkansa, biologi sanoisi niiden vallanneen niille vapaana olleet ekolokerot (eli nichet, niin ekonomitkin ymmärtää). Viikinkien ja venäläissotilaiden mukana kulkeutuneet ketokukat ovat kasvibiologien palvomia harvinaisuuksia. Raja arvokkaan muinaistulokkaan ja haitallisen uustulokkaan välillä onkin häilyvä. Uusissa vieraslajeissa piilee kuitenkin aina riskinsä, joita ekologit ovat hyvin huonoja ottamaan, seuraukset kun ovat usein hyvin arvaamattomat. Siksi me ei tykätä niistä ulkomaisista puutarhakasveista.

Idänverijuuri on vieraslaji. Joka on luonnonsuojelulailla rauhoitettu.

2 kommenttia:

  1. Taisitpa ymmärtää väärin kommenttini. En tarkoittanut kotoperäisten lajien korvautumista vieraslajeilla, vaan kotoperäisten lajien korvautumista toisilla kotoperäisillä lajeilla.
    Vieraslajien aiheuttamat uhkathan ovat yleisesti tiedossa ja jo nähtävissä lähiympäristössämme.
    Kokemukseni mukaan asiantuntijat pitävät tärkeänä sitä, että kunkin alueen "alkuperäinen" lajisto säilyy silloinkin, kun se ei sisällä erityisen arvokasta häviämisuhkan alaista lajistoa. Kaupungistuminen tuo kuitenkin eittämättä mukanaan muutoksia biotoopeihin ja monimuotoisella kaupunkiluonnolla on "luontoluonnon" rinnalla mielestäni arvoa. Kaupunkiympäristössä, jossa ainakin suuremmilla virkistys- ja metsäalueilla pidetään huolta siitä, että "alkuperäinen" luonto säilyy ja kaupungistuneimmille alueille on kehittynyt erilainen, monipuolinen kaupunkiympäristössä viihtyvä lajisto on kokijan -asukkaan- kannalta rikas ja kiinnostava etenkin, kun siihen lisää monimuotoiset puisto- ja puutarhaympäristöt.

    VastaaPoista
  2. Joo, niinpä ymmärsin. Kiitos korjauksesta. Kuitenkin on ihan hyvä että ymmärsin sinut väärin, koska se kirvoitti minut kirjoittamaan tämän postauksen, joka lienee ihan hyvä olla olemassa :)

    Jos ajattelisin niin kuin asiantuntija, niin kuvaamasi huoli voisi liittyä siihen, että kaupukiympäristön voi ajatella yksipuolistavan alueen lajistoa, että ne on ne samat lutukat, voikukat ja varpuset sitten ympäri kaupunkia, ja se alkuperäisen "luontoluonnon" heterogeenisuus ja mosaiikkimaisuus (joka kyllä olisi alueen ekologian ja dynamiikan kannalta hyvin tärkeä) häviää.

    Toinen syy, varmaan (joskin toivon ettei) ihan yhtä oikea, voisi olla se, että kaupunkiekologia on hyvin nuori tieteenala, alkanut oikeastaan vasta 1990-luvulla. Sitä ennen eivät asiantuntijatkaan ole osanneet ainakaan yleisesti ajatella kaupunkiluontoa "oikeana luontona".

    Kaupunkiluontokin on kyllä arvokasta, siitä olen täysin samaa mieltä. Se on yksi tämän blogin kantavista motiiveista. Mun utopiassa kaupunkien rooli biodiversiteetin ylläpidossa voisikin olla todella suuri keto- yms. perinnebiotooppien suojapaikkana. Tietysti se vaatii duunia ja panostusta esim. oikeiden lajien suosimiseen, mutta kaupungeissa olisi siitä huolimatta hyvin paljon potentiaalia "oikean" luonnon ylläpidossa. Paikoin paljon enemmän kuin maaseudulla.

    VastaaPoista