Aiempi tekstini ei ole hyvä, mutta olen kerran ajatellut sen läpi noin, enkä oikein osaa korjata sitä. Mutta siinä on myös yksi merkittävä puute. Sen voin korjata:
Ne ekosysteemipalvelut. Ekosysteemipalvelut voitaneen jaotella eri tasoihin globaaleista lokaaleihin. Globaaliin tasoon ei Helsinki tietenkään vaikuta. Ei esmes maapallolta happi lopu. Kyllä Helsingissä on ilmaa hengittää, vaikka täältä kaadettaisiin jokikinen puu.
Sen sijaan paikallisia ekosysteemipalvelujaan Helsinki voi tuhota. Kyllä lähiympäristön ilmanlaatu siitä kärsii, kun kaupunkimetsä kaadetaan. Toisaalta voidaan argumentoida, että yhteyttävät ne istutetutkin puut, ei siihen lajimääriä tarvita. Tottahan tuokin, mutta ei se luonnon toiminta yhteyttämiseen lopu. Esimerkiksi pölytys-, lois- ja maaperäsysteemit ovat niin hienojakoisia, että ne vaativat jo korkeampia lajimääriä. Tavoitehan kuitenkin on, että kaupunkiluonto pitäisi itse itsensä toiminnassa, ettei sitä tarvitsisi koko ajan olla hoitamassa ja lannoittamassa.
Myös kaupunkiluonnon resilienssi eli vakaus riippuu siitä, kuinka monimutkaiset meidän eri ravintoverkkomme sun muut ekosysteemimme osat ovat. Mitä useampaa "reittiä" aineiden kierto yms. ekosysteemiprosessit voivat kulkea, sitä varmemmin ne prosessit kulkevat myös tulevaisuudessa, vaikka sattuisi mitä.
Tässä on siis kaksi asiaa. Kaupunkiluonto on olemassa kaupunkilaisia varten, ja jotta kaupunkilaiset saisivat siitä mahdollisimman paljon irti, kannattaa sen olla mahdollisimman monimuotoinen. Toisaalta globaali biodiversiteettikato on edelleen valtava uhka, ja sen torjumisessa kaupungeilla olisi mahdollisesti suurikin rooli. Kaupunkeihin olisi mahdollista luoda eräänlaisia reservaatteja, joista monet lajit voisivat levitä maaseudullekin, mikäli kaupungit suunniteltaisiin kunnolla. Enkä minä oikein osaa nähdä mitään eettistä syytä olla vaatimatta sitä kaupungeilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti