Tiede ja pallo

Jo kauan sitten silmiini osui upea tiivistys tieteen olemuksesta ja kehittymisestä. Osmo Soininvaaran blogilla käytiin keskustelua jostakin pääkaupunkiseudun lipputariffihinnastojutusta, mutta se ei ole oleellista. Oleellista on se, että kommentoija Ville Komsi syytti nimimerkki Viherinssiä insinööris-ideologisesta maailmankuvasta, jossa "pallotkin oletetaan kuutioiksi jotta tilavuus saadaan helpommin lasketuksi". Ja se, kuinka hienosti ja kauniisti Viherinssi vastasi. Lainaan vastauksen nyt täysin luvatta:

Empiirikkona en taas ole pahoillani tuosta kuutio ja pallo -vertauksesta. Niinhän se on. Ensin tehdään yksinkertainen malli, joka saa ensimmäisen kertaluokan ilmiöt oikein. Sen jälkeen viilataan. Välissä tarvitaan empiirikkoja, jotka kertovat, missä malli menee pieleen.

On kuitenkin parempi aloittaa siitä kuutiosta kuin todeta, että mitään mallia ei voida tehdä, mennään mutulla. Jos yksikkösäteisen pallon sisään piirretään kuutio, kuution tilavuus on noin 0,368 kertaa pallon tilavuus. Jos saman pallon ympärille piirretään kuutio, sen tilavuus on noin 1,91 kertaa pallon tilavuus. Näistä huonoista approksimaatioista kun otetaan keskiarvo, päästään lukemaan, joka on 1,14 kertaa pallon tilavuus. Heittäähän se 14 %, mutta sillä päästään alkuun kohti ikosaedrin keksimistä.

Juuri näin. Maailma on valtava ja loputon, ja loputtoman monimutkainen. Aina löytyy uusia asioita, eikä mitään saada tietää perinpohjaisesti. Jostain on silti aloitettava. Ja kun on aloitettu, löytyy aina jotain. Ja pikkuhiljaa tietämys karttuu. Vähän kerrassaan, mutta kuitenkin.

Siinä on sen kauneus.