lauantai 30. marraskuuta 2013

Suomen Luonnonsuojeluliitto ja tuulimyllyt

SLL on huolissaan Itä-Helsingin luontokohteiden rakentamisaikeista, laati tiedotteen ja pääsi Hesariin. Liiton huoli on täysin perusteltu ja hyvä, että SLL:n emojärjestökin on huomauttanut Kivinokan, Vartiosaaren ja Meri-Rastilan metsän puolesta. Kaikki ovat sellaisia kohteita, että niiden kuuluisi olla rakennuslistalla häntäpäässä.

Ikävä kyllä SLL tarjoaa lääkkeeksi varautumista vähäisempään kasvutavoitteeseen. Liiton mukaan pitäisi lähteä hakemaan asuntoja 100 000 asukkaalle vähemmän kuin kaupunkisuunnitteluviraston omissa suunnitelmissa. Näin SLL työntää päänsä pensaaseen ja sulkee itsensä ulos keskustelusta. Ja heti on kaupunki-ihmiset vittuilemassa.

Helsingin seutu kasvaa. Ksv:n käyttämät väestöennusteet lähtevät siitä, että vuonna 2050 Helsingin seudulla on 600 000 asukasta nykyistä enemmän. Se on hirveä määrä, mutta syntyy ihan ymmärrettävistä asioista. Helsingin seudulla syntyy enemmän lapsia, ja täällä ovat työpaikat. Elämme jälkiteollisessa yhteiskunnassa, joka elää kaupungeista. Työpaikat erilaistuvat ja hakeutuvat isoihin keskuksiin. Tämä on maailmanlaajuinen trendi, eikä se tule Suomessa olemaan erilainen. Suomen talous tehdään pitkälti Helsingissä, ja tämä tulee voimistumaan, kun ICT-ala (joka on hyvin kaupunkikeskeistä) kasvaa. Harvoja aloja, joka Suomessa kasvaa, muuten.

On hyvin epäterveellistä, että Suomen kaupunkikehitys perustuu nimenomaan Helsingin kasvamiselle, eivätkä muut kaupunkiseudut houkuttele väkeä ja työnantajia samalla mitalla. Olisi kaikille paljon helpompaa, jos muut isot kaupungit toimisivat samanlaisina vetureina kuin Helsinki. Näin ei kuitenkaan ole, eikä sitä korjata sillä, että Helsingin kasvua rajoitetaan jotenkin keinotekoisesti. Siinä kärsii Helsinki ja Suomi, eikä siitä kostu Turku tai Tampere vaan Tukholma tai München.

Eli Helsinki kasvaa. Työpaikat keskittyvät tänne, ja töiden perässä ihmistenkin on pakko muuttaa tänne. Jos Helsinki ei kaavoita ja rakenneta rajojensa sisälle asuntoja, hakeutuvat ihmiset johonkin lähelle. Ja se tarkoittaa kehyskuntien kasvua; väki ostaa talon Kirkkonummelta tai Pornaisista, sieltä mihin on varaa. Ja sitten ajetaan autolla isoa tietä pitkin kaupunkiin töihin. Talohan on tietysti omakotitalo, kuka helvetti nyt haluaisi asua Pornaisissa jossain kerrostaloluukussa kun rahat riittäisi omakotitaloonkin? Soininvaara on pyöritellyt lukuja blogissaan, kannattaa katsoa.

Jos taas Helsinki kaavoittaa asuntoja sisäänsä, muuttavat ihmiset niihin. Työpaikka on sen verran lähempänä, että julkisia on huomattavasti helpompi hyödyntää. Asunnot tuppaavat olemaan kaupungeissa tiiviimmin rakennettuja kuin kehyskunnissa, joten ihmistä kohti rakennettua alaa tarvitaan vähemmän.

Eli kun Helsingin seudulle joka tapauksessa rakennetaan, kannattaa monessa mielessä rakentaa Helsingin rajojen sisään niin paljon asukkaita kuin mahdollista. Näin säästyy luontoa muualla. Temen kirjoitus kannattaa lukea ja sisäistää.

Eli jos Vartiosaaret yms. yritetään saada suojeltua sanomalla, että kaavoittajat kortistoon ja asuntoja vähemmän, ehdotetaan lääkkeeksi jotain, mikä on hyvin myrkyllistä Helsingin seudun ja koko Suomen taloudelle ja johtaa isompien alueiden raivaamiseen Helsingin rajojen ulkopuolella. Ehdotus on täysin eri maailmasta kuin missä kaupunkisuunnittelu elää. Siksi tuollaisia ehdotuksia ei tulla ottamaan vakavasti. Helsingin seudun voimakas kasvu on tosiasia, ja on tärkeä miettiä, miten kasvu toteutetaan: Helsinkiin tiiviisti vai kehyskuntiin levällään. Ehdotus, että ei tehdä mitään, ei tule menemään läpi. Se on vastaava tilanne kuin libertaari perustelemassa markkinoiden ihanuutta sanomalla, ettei ilmastonmuutosta ole tai kannata ottaa huomioon, eikä ympäristörajoitteitakaan näin ollen tarvita. Tai Don Quijote tökkimässä tuulimyllyä uudestaan ja uudestaan.


Sen sijaan täytyy muistaa, ettei Helsinginkään kasvu voi tapahtua hinnalla millä hyvänsä. On olemassa metsiä ja Metsiä. Monessa tapauksessa on biodiversiteetin kannalta yksiselitteisesti parempi rakentaa kehyskunnan puupellolle kuin Helsingin vanhoihin arvometsiin. Helsingissä on paljon suojelemisen arvoista luontoa, joka täytyy huomioida. Se on tietysti kaupunkisuunnittelijoiden kannalta ikävä asia, mutta sellaista se on. Siksi luonnonsuojelujärjestöjen tulee pitää meteliä, kun oikeasti arvokkaita kohteita ollaan pilaamassa. Esimerkiksi SLL:n Mannisen huomio siitä, ettei näitä luontokohteita tarkastella mitenkään osana isompaa kokonaiskuvaa on täysin oikea ja vaatisi huomioimista. Mutta mikäli haluaa tulla otetuksi vakavasti, ei lääkkeeksi voi ehdottaa Helsingin kasvamisen rajoittamista. Silloin vain tekee itsensä naurunalaiseksi, eikä keskustelusta tule enää hedelmällistä. Mieluiten kannattaisi yrittää keksiä jotain konkreettisia vaihtoehtoja, jotka purevat  myös kaupunki-ihmisiin. Siksi argumentoinnin kannattaisi olla jotakin tällaista:

HELSINGIN KASVU EI VOI TAPAHTUA ITÄ-HELSINGIN LUONTOKOHTEIDEN KUSTANNUKSELLA

Helsinki on tekemässä pahaa jälkeä Itä-Helsingissä, jossa se aikoo tuhota Kivinokan, Meri-Rastilan ja Vartiosaaren arvokkaat luontoalueet. Lopputuloksena kaupunki on paitsi tuhonnut maakunnallisestikin arvokkaat metsäalueet ja haitannut Itä-Helsingin metsäekologisen kokonaisuuden toimimista, myös laajentanut kaupunkirakennetta ja tehnyt siitä toimimattomampaa.

Kaupunkisuunnittelijoiden unelmakaupungin Vancouverin kaavoituspäällikkö, ksv:n vieraana ollut Brent Toderian kertoi Vancouverin tiiviyden ja urbaaniuden johtuvan ennen kaikkea siitä, että kaupungilla ei ole ollut tilaa laajeta, kun kaupungin eteläpuolen pellot suojeltiin. Lopputuloksena kaupunki on jatkuvasti tiivistänyt vajaita tonttejaan ja kasvanut sisäänpäin. Myös Tukholma on suojellut merkittävän osan viheralueistaan, ja lopputuloksena on, että kaupungin on pakko tiivistyä. Ksv pettää itseään kuvittelemalla, että se voi saavuttaa tiiviin, urbaanin, vireän tai liikenteellisesti toimivan kaupungin laajentuneine keskustoineen rakentamalla uusia saarekkeita ja lähiöitä virkistysalueille. Kaupan päälle menetetään lopullisesti merkittävät luontokohteet, haitataan ekosysteemien toimintakykyä ja hävitetään hienot virkistysalueet.

Ksv:n ja kaupungin poliitikoiden tulisi nyt näyttää olevansa tosissaan luomassa oikeasti tiivistä kaupunkirakennetta, joka perustuu joukkoliikenteeseen ja jossa on tarpeeksi ihmisiä luomassa monipuoliset palvelut. Lähiöihin tulee laatia tiivistyskaavat, joissa aluetehokkuus muodostuu lähemmäs kahta kuin yhtä. Kaikki parkkikentät ja liikennevihreät tulee kaavoittaa tehokkaampaan käyttöön, ja kaupunkimoottoritiet tulee bulevardisoida. Keskustan läheiset teollisuusalueet tulee muuttaa monimuotoisiksi kaupunkialueiksi.

Parkkipaikkanormista ja muista tiivistä rakentamista rajoittavista ja täydennysrakentamista estävistä normeista on luovuttava. Tonttien tehokkaasta täydennysrakentamisesta on tehtävä taloyhtiöille taloudellisesti hyvin kannattavaa. Mikäli virkistysalueita pitää gryndata, valitaan ensiksi ne, joissa ei ole luontoarvoja.

Niin kauan, kuin edellä mainittuja toimenpiteitä ei ole toteutettu, ovat luontokohteiden kaavoitushankkeet täysin vailla minkäänlaista kaupunkisuunnittelullista pohjaa.

12 kommenttia:

  1. Miksi et itse lähettäisi muotoilemaasi mielipidettä Hesariin? Vai ehkä (toivottavasti) olet sen jo lähettänytkin. Hienoa, että mainitset myös Toderianin. Olen ihmetellyt, miksi KSV kutsui hänet luennoimaan, vaikka Helsingissä ei näytä olevan aikomustakaan sisäistää Vancouverin oppeja.

    Sinänsä mielestäni myös SLL on oikeassa. Helsingin "väestösuunnite" on liioiteltu ja sitä käytetään perusteluna nimenomaan luontoalueille kaavoittamiseen. Olin itse Laiturilla yleiskaavoituksen alkupamauksessa, jossa kerrottiin, miten lukuun päästiin. Eräässä toisessa tilaisuudessa oli mahdollista huomata, että Helsingin kaupungin tulevaisuuteen tähtäävät palvelutarvesuunnitelmat tehdään kokonaan toisenlaisista väestöennusteista lähtien.

    VastaaPoista
  2. PS. Oletko huomannut tällä viikolla tehtyä Meri-Rastilaa, Kivinokkaa ja Vartiosaarta puolustavaa adressia:

    http://www.adressit.com/vetoomus_meri-rastilan_kivinokan_ja_vartiosaaren_puolesta

    VastaaPoista
  3. Oleellista tässä on se, että Helsingin seutu kasvaa ja paljon, koska Helsinki houkuttelee väkeä. Kärjistäen voidaan sanoa, että se, mitä Helsinki ei kaavoita, valuu kehyskuntiin. Helsinki kasvaa siis ihan niin paljon kuin se haluaa; tulijoita kyllä on. Niin kauan kun Helsingin kasvuluku on pienempi kuin seudun, ei kasvu ole ylimitoitettua. Tuo nyt valittu kasvumäärä, 260k uutta asukasta, tarkoittaa muuten pienempää kasvunopeutta kuin mitä Helsingissä on nyt ollut. Mielestäni tuo kasvuluku ei ole mitenkään erityisen ylimitoitettu; nuoret kaupunkilaiset lisääntyvät ja kaupunkiseudut houkuttelevat lisää väkeä, enkä näe että tämä kehitys olisi jotenkin muuttumassa. Se on tietty järjetöntä, että jossain toisessa kaupungin instanssissa ennustetaan eri kasvumalleilla. Näkisin, että siinä suurempi syyllinen on palvelusuunnittelu; tulee kätevästi alibudjetoitua niin näyttää numerot nätimmältä.

    Se on ongelma, että tehdään paskaa kaupunkia ja tuhotaan luontoa. Niihin pitää puuttua. Kaupungin kasvu itsessään ei ole ongelma, päinvastoin se voi aikaansaada paljon hyvää, mutta ongelma on se, että kasvu toteutetaan huonosti. Kivinokka yms. on se ongelma, ei talouskasvu ja Helsingin kasvu. Siksi pitää keskittyä puolustamaan Kivinokkaa yms. eikä puhua ohi aiheen ja vastustaa Helsingin kasvua. Etenkin, kun siinä sivussa tulee ohjattua kaupungin kasvua parempaan suuntaan.

    Hesariinhan tota ei enää voi lähettää, koska se on julkaistu täällä. Se pitäisi siis kirjoittaa uudestaan. Ehkäpä, ehkäpä. Adressi on tuttu toki, valitettavasti perikyynisenä ihmisenä suhtaudun senkin vaikuttavuuteen perin kyynisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja oikeastaan syyllinen on tossa nimenomaan palvelusuunnittelu, sillä palveluthan pitää nimenomaan mitoittaa asukasluvun mukaan. Ja tulevaisuuden asukaslukuun vaikuttaa kaupunkisuunnittelu, eikä mikään sotevirasto.

      Poista
  4. Helsingin seudin uusin perusennuste on alla. Siinä kasvu on noin 450 000. Västönkasvu ei synny pääosin luonnollisesta västönlisäykestä vaan sen osuus on noin kolmannes. Siksi olennainen on ullkomaisen muuton kehitys. Kaikkien pohjoismaiden pääkaupungeissa sen oletetaan vähenevän. Koska Helsingissä luontainen lisäys on vain noin 2000, juuri seudun keskuskaupungissa tämän vähenemän vaikutus on suurin. Siksi perusvaihtoehdossa Helsingissä on 750 000 asukasta vuonna 2050, kun nopean kasvun vaihtoehdossa on 870 000. Erotus ei enimäkseen mene muualle pääkaupunkiseudulla vaan johtuu siitä että ihmiset jäävät lähtömaihinsa tai menevät muihin keskuksiin Euroopassa tai maailmalla.


    Taulukko 2. Helsingin seudun väestö 1.1.2013 ja ennusteen perusvaihtoehto 1.1.2014–2050 iän
    mukaan
    Tabel 2. Befolkning i Helsingfors regionen åldersgruppsvis 1.1.2013 och prognos för 1.1.2014–
    2050
    Vuosi Väestö 0-14 0-14 15-29 15-29 30-44 30-44 45-59 45-59 60-74 60-74 75+ 75+
    Lkm Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm %
    2013 1 383 993 232 711 16,8 279 547 20,2 305 178 22,1 280 898 20,3 205 224 14,8 80 435 5,8
    2014 1 403 969 236 136 16,8 280 947 20,0 309 530 22,1 284 048 20,2 209 781 14,9 83 528 6,0
    2015 1 422 375 239 345 16,8 282 298 19,9 314 480 22,1 285 343 20,1 214 004 15,1 86 904 6,1
    2020 1 500 825 254 527 17,0 281 629 18,8 339 528 22,6 287 368 19,2 232 164 15,5 105 609 7,0
    2030 1 636 109 271 597 16,6 288 208 17,6 352 194 21,5 307 836 18,8 248 006 15,2 168 269 10,3
    2040 1 737 509 272 643 15,7 309 442 17,8 340 495 19,6 344 201 19,8 259 765 15,0 210 963 12,1
    2050 1 832 701 281 130 15,3 317 106 17,3 359 048 19,6 336 368 18,4 295 733 16,1 243 316 13,3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tossakin vaihtoehdossa Helsingin seudun oletetaan kasvavan 500 000 asukkaalla (mikäli oikein tuota taulukkoa tulkitsen, korjaa jos olen väärässä). Jos Helsinki kaavoittaa 260 000 asukkaalle, niin sitten loput menevät "jonnekin muualle". Jos taas kaavoitetaan 150 000 asukkaalle, niin sitten sinne "jonnekin muualle" muuttaa 90 000 ihmistä enemmän. Ja mä en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että se "jossain muualla" on välttämättä mitenkään hyvä luonnolle tai ympäristölle.

      Ja pitää myös huomata, että mikäli maailmalla tapahtuisi jokin suuri käänne, eikä Helsingin seudun asunnot kävisi kaupaksi, ei kaavoitetun maan rakentamatta jättäminen ole mikään iso juttu. Sen kus jättää tontit sikseen. Jos taas kaavavarannon annetaan liiaksi kutistua, helpottuu poliittinen retoriikka Vartiosaarten kaltaisten paniikkiratkaisujen gryndaamiseksi. Puhumattakaan siitä, että sitten se rakentaminen painottuu sinne ties minne kehyskuntiin.

      Helsinkiin tulee ihan niin paljon kuin tänne kaavoitetaan, eikä se, että tänne kaavoitetaan, ole huono asia. Huono asia on se, jos luontoalueet pilataan. Siksi luontoväen pitäisi keskittyä suojelemaan ne luontokohteet ja Helsingin seudun ekosysteemien toimintakyky. Eikä se todellakaan tarkoita, että kaikkialle rakentamisen esim. kehä ykkösen sisällä saisi sallia, ei todellakaan. Tässäkin on ihan tarpeeksi työsarkaa; jos Helsingin kasvua halutaan hidastaa, hävitään se taistelu varmasti.

      Mikäli luontojärjestöt haluaisi pitää lausuntonsa jossain arvossa, pitäisi heidän mun mielestä pysyä lestissään. Eli kommentoida kulloisiakin kaavahankkeita, joista yleiskaava on toki tärkein, onko siellä jotain huomioitavia luontoarvoja. Ja sitten taistella niiden luontoarvojen puolesta. Jos retoriikka menee tällaiseen "väärälle alalle" astumiseen, ei kohta keskustelussa ole yhtään luontoarvoja puolustavaa tahoa, jota kuunneltaisiin.

      P.S. Sori venähtäneestä vastauksesta, olin staijailemassa silkkihaikaroita Fuerteventuralla.

      P.P.S. Oikein hyvää joulua kaikille tasapuolisesti :)

      Poista
  5. 43
    HELSINGIN JA HELSINGIN SEUDUN VÄESTÖENNUSTE 2014–2050
    Liitetaulukko 2. Helsingin ja Helsingin seudun* väestönmuutokset 1950–2012 ja ennuste 2013–
    Tässä vielä perustekijätaulukko. Sellaisia ei julkaistu nopean kasvun vaihtoehdolle.

    2050
    Tabellbilaga 2. Helsingfors och Helsingforsregionens befolkningförändringar 1950–2012 och
    prognos för 2013–2050
    Vuosi Väestö Väestönmuutos1
    Syntyneet
    Kuolleet
    Luonn.
    muut.
    Nettomuutto
    Työmarkk.
    2
    Ulkom. 4 Seudull.
    1.1. Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % netto netto netto
    Helsinki

    2013 603 968 9 878 1,64 6 915 1,14 4 937 0,82 1 978 0,33 7 900 1,31 4 400 4 300 -800
    2014 613 846 8 540 1,39 7 106 1,16 4 966 0,81 2 140 0,35 6 400 1,04 4 100 3 800 -1 500
    2015 622 386 8 683 1,40 7 269 1,17 4 986 0,80 2 283 0,37 6 400 1,03 4 100 3 800 -1 500
    2016 631 069 5 805 0,92 7 425 1,18 5 020 0,80 2 405 0,38 3 400 0,54 3 200 3 000 -2 800
    2017 636 874 5 873 0,92 7 518 1,18 5 045 0,79 2 473 0,39 3 400 0,53 3 200 3 000 -2 800
    2018 642 747 5 930 0,92 7 602 1,18 5 072 0,79 2 530 0,39 3 400 0,53 3 200 3 000 -2 800
    2019 648 677 5 969 0,92 7 673 1,18 5 104 0,79 2 569 0,40 3 400 0,52 3 200 3 000 -2 800
    2020 654 646 5 989 0,91 7 734 1,18 5 145 0,79 2 589 0,40 3 400 0,52 3 200 3 000 -2 800
    2021 660 635 5 300 0,80 7 779 1,18 5 179 0,78 2 600 0,39 2 700 0,41 2 900 2 600 -2 800
    2022 665 936 5 268 0,79 7 798 1,17 5 229 0,79 2 568 0,39 2 700 0,41 2 900 2 600 -2 800
    2023 671 204 5 231 0,78 7 797 1,16 5 266 0,78 2 531 0,38 2 700 0,40 2 900 2 600 -2 800
    2024 676 435 5 162 0,76 7 777 1,15 5 315 0,79 2 462 0,36 2 700 0,40 2 900 2 600 -2 800
    2025 681 598 5 073 0,74 7 738 1,14 5 364 0,79 2 373 0,35 2 700 0,40 2 900 2 600 -2 800
    2026 686 671 4 954 0,72 7 678 1,12 5 424 0,79 2 254 0,33 2 700 0,39 2 900 2 600 -2 800
    2027 691 625 4 824 0,70 7 606 1,10 5 481 0,79 2 124 0,31 2 700 0,39 2 900 2 600 -2 800
    2028 696 449 4 680 0,67 7 522 1,08 5 542 0,80 1 980 0,28 2 700 0,39 2 900 2 600 -2 800
    2029 701 129 4 527 0,65 7 434 1,06 5 607 0,80 1 827 0,26 2 700 0,39 2 900 2 600 -2 800
    2030 705 657 4 365 0,62 7 344 1,04 5 679 0,80 1 665 0,24 2 700 0,38 2 900 2 600 -2 800
    2031 710 022 2 756 0,39 7 261 1,02 5 805 0,82 1 456 0,21 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2032 712 778 2 584 0,36 7 163 1,00 5 878 0,82 1 284 0,18 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2033 715 362 2 433 0,34 7 080 0,99 5 947 0,83 1 133 0,16 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2034 717 795 2 305 0,32 7 013 0,98 6 008 0,84 1 005 0,14 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2035 720 100 2 177 0,30 6 963 0,97 6 086 0,85 877 0,12 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2036 722 278 2 089 0,29 6 932 0,96 6 143 0,85 789 0,11 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2037 724 367 2 001 0,28 6 915 0,95 6 215 0,86 701 0,10 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2038 726 367 1 953 0,27 6 915 0,95 6 262 0,86 653 0,09 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2039 728 320 1 920 0,26 6 927 0,95 6 307 0,87 620 0,09 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2040 730 240 1 907 0,26 6 949 0,95 6 342 0,87 607 0,08 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2041 732 146 1 904 0,26 6 978 0,95 6 374 0,87 604 0,08 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2042 734 051 1 918 0,26 7 014 0,96 6 397 0,87 618 0,08 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2043 735 968 1 940 0,26 7 055 0,96 6 415 0,87 640 0,09 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2044 737 909 1 972 0,27 7 099 0,96 6 427 0,87 672 0,09 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2045 739 881 2 014 0,27 7 147 0,97 6 433 0,87 714 0,10 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2046 741 895 2 058 0,28 7 195 0,97 6 437 0,87 758 0,10 1 300 0,18 2 500 2 100 -3 300
    2047 743 953 2 105 0,28 7 243 0,97 6 439 0,87 805 0,11 1 300 0,17 2 500 2 100 -3 300
    2048 746 058 2 145 0,29 7 290 0,98 6 444 0,86 845 0,11 1 300 0,17 2 500 2 100 -3 300
    2049 748 203 2 185 0,29 7 335 0,98 6 450 0,86 885 0,12 1 300 0,17 2 500 2 100 -3 300
    2050 750 388 2 221 0,30 7 376 0,98 6 455 0,86 921 0,12 1 300 0,17 2 500 2 100 -3 300

    VastaaPoista
  6. Usko pääkaupunkiseudun kasvuennusteeseen on omassa lajissaan itseruokkivaa fanatismia - joskin "rationaalisesti" perusteltua: Emmehän halua hidastaa talouskasvua... ja pitäähän meidän partiolaisina pysäyttää ilmaston globaali lämpeneminen!
    Ensiksikin, talouskasvun ja asumistiheyden positiivinen yhteys on vedetty hatusta: väestöntiheys ei korreloi hyvinvoinnin kanssa - muussa tapauksessa Mumbai ja Jakarta kuuluisivat maailman rikkaimpien kaupunkien joukkoon. Toiseksi, CO2-päästöjen käyttö argumenttina tiivimmälle rakentamiselle on ihmisten älyllistä halveksimista - Euroopan osuus globaaleista päästöistä on n.15 %, Suomen vain murto-osan siitä ja Helsingin vielä vähemmän. Kolmanneksi, niin kauan kuin myötäilemme vallitsevaa politiikkaa ja kaupunkisuunnitteluvirastoa hyväksymällä lisärakentamisen, annamme viranomaisille kaikki välineet toteuttaa suunnitelmansa ja luonto on hävinnyt pelin. Lääkkeet ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaiset; voimme vaikuttaa tarjontapuoleen - jos lisää ei kaavoiteta, niin lisää ei rakenneta. Asuntojen kasvavat hinnat pääkaupunkiseudulla pitäisivät huolen siitä, että myös muu Suomi kehittyy kustannusedun takia. Poliitikkojen ajatus asumisen hintatason pysyvästä laskusta lisäämällä asuntotuotantoa on absurdi - tilanne on aina tasapainossa! Väestön määrän kasvattaminen olemassaolevien asukkaiden viihtyvyyden kustannuksella ei ole edes kaupungin kassan kannalta järkevää - kehyskuntiin poismuuttavien verokertymä on satoja miljoonia suurempi kuin tulijoiden. Oleellista on hylätä valheelliset argumentit ja oikeasti tehdä kaikki mahdollinen, että Helsinki säilyisi vihreänä ja viihtyisänä kaupunkina myös tuleville sukupolville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa 1:

      Saatan ajatella tämän vähän tylsästi, mutta mikäli haluaa pitää itsensä mukana tässä keskustelussa, kannattaa tunnistaa kaupunkisuunnittelun premissit. Ei niistä tarvitse pitää, mutta kyllä ne pitää tunnistaa. Talouskasvu on yksi niistä, ja jos lääkkeeksi kaupunkisuunnittelun ongelmiin tarjotaan talouskasvun pysäyttämistä, antaa vastapuolelle aika helpon aseen itseään vastaan. Se on kädeheilautus, "ole hippi hiljaa" ja näin on pelannut itsensä ulos keskustelusta.

      Kaupunkisuunnittelu toimii tässä ja nyt. Sen pitää vastata nykypäivän ongelmiin. Talouskasvu on yksi niistä. Biodiversiteetti- ja ekosysteemipalveluasiat ovat minusta toinen, joka on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle, mikä on erittäin huolestuttavaa ja minkä haluan korjata. Jos lääkkeeksi tarjotaan talouskasvusta luopumista, mikä olisi muuten nykyihmiskunnan suurin muutos aika pitkään aikaan, ilman että tarkalleen selvitetään se reitti, miten tuollaiseen uuteen yhteiskuntaan päästään, on argumentti pelkkää ilmaa. Lisäksi, talouskasvukysymykset pitää käsitellä valtioiden, EUN:n, YK:n tasoilla, ei sitä Helsingin kaupunkisuunnittelulla ratkaista. Niin kauan, kuin yhteiskuntamme ei ole siirtymässä talouskasvuttomaan malliin, ei Helsingiltä yksinään voida edellyttää toimimista itseään vahingoittavalla tavalla.

      Ja tämän sanoo siis ihminen, joka ei mitenkään erityisesti ihannoi talouskasvua itseisarvoisesti. Pidän sen tarjoamasta yhteiskunnan kehityksestä, mutta kyllähän talouskasvu tuottaa hirvittävää kärsimystäkin eri puolilla maailmaa. Jos yhteiskunta saadaan toimimaan jotenkin muuten ilman kasvavaa inhimillistä ja ekologista kärsimystä, sopii mulle. Realistina en vain usko, että se on todellisuutta ihan heti.

      Muistutan vielä, että kirjoituksessani kritisoin Helsyn ja SLL:n viestintää, en niiden toimintaa muuten tai ajatuksia. Helsyllä on erinomaisen tärkeä rooli Helsingin luonnon puolestapuhujana, ja sitä roolia tarvitaan. Taktisesti on vain hölmöä esittää vaatimuksia, jotka johtavat ainoastaan oman arvostuksen laskuun.

      Peruskysymys on tässä:
      Minä olen luonnonsuojelija henkeen ja vereen, ja haluan turvata luonnon monimuotoisuuden. Tiedän, että Helsingissä on paljon arvokasta luontoa, jotka mahdollistavat suoraan tai välillisesti hyvän ja terveellisen elämän helsinkiläisille, uusimaalaisille, suomalaisille ja jopa eurooppalaisille. Niiden menettäminen on huono asia, ja sitä vastaan pitää taistella tosissaan. (Lisäksi haluaisin lisätä niitä elementtejä, joiden tiedän tukevan biodiversiteettiä: puistoihin ketokasveja ja uhanalaisia perhosia jne.) Toisaalta kaikkialla Helsingissä ei ole arvokasta luontoa, joka olisi kummoisempi menetys biodiversiteetin kannalta. Miksi minun luonnonsuojelijana pitäisi vastustaa Helsingin lisärakentamista näillä alueilla? Miksi Helsingin kasvu on itsessään niin paha, että se pitäisi estää myös silloin, kun vaaraa luonnolle ei ole?

      "Ensiksikin, talouskasvun ja asumistiheyden positiivinen yhteys on vedetty hatusta: väestöntiheys ei korreloi hyvinvoinnin kanssa - muussa tapauksessa Mumbai ja Jakarta kuuluisivat maailman rikkaimpien kaupunkien joukkoon."
      Vaan mikä on tilanne kehittyneissä länsimaissa? Lisäksi uskoisin noiden kaupunkien olevan Intian ja Indonesian rikkaimpia alueita.

      "Toiseksi, CO2-päästöjen käyttö argumenttina tiivimmälle rakentamiselle on ihmisten älyllistä halveksimista"
      Joo, ei minustakaan CO2 riitä yksistään argumentiksi tiivistämiselle. Autokaupungin - sitähän se väljä rakentaminen nykyään käytännössä on - rakentaminen vaatii vaan paljon muitakin luonnonvaroja, kun infraa pitää rakentaa paljon enemmän. Lisäksi se ei ole minusta viihtyisää elinympäristöä.

      Poista
    2. Osa 2:

      "Kolmanneksi, niin kauan kuin myötäilemme vallitsevaa politiikkaa ja kaupunkisuunnitteluvirastoa hyväksymällä lisärakentamisen, annamme viranomaisille kaikki välineet toteuttaa suunnitelmansa ja luonto on hävinnyt pelin."
      Nyt olemme asian ytimessä! Kaupunkisuunnittelijoille ei missään tapauksessa saa antaa täsyin vapaita käsiä, sillä se on menoa luonnolle. Se on täysin päivänselvä asia. En kuitenkaan näe, että lisärakentamisen hyväksyminen per se tarkoittaa täyisen valtuuksien luovuttamista virkamiehille. Kun arvokas luontokohde, kuten Kivinokka, on tapetilla, tulee alueen tuhoamista vastustaa viimeiseen asti. Taistelu on itsellekin paljon helpompaa, kun voi sanoa että "rakentakaa tuonne ja tuonne, tilaa on" kuin että "Helsingin ei tavitse välittää talouskasvun ideologiasta; Helsingin kasvu on itseisarvoisesti paha asia". Arvaatko kummalla tavalla saa jotain läpi?

      Jossain vaiheessa nykyisen Helsingin sisään ei voi enää rakentaa mitään ilman, että biodiversiteetti kärsisi liiaksi. Ymmärrän sen kyllä, ja silloin on tällaisen retoriikan aika. Mutta itse en näe, että se aika on vielä. Näkisin, että tänne mahtuu asunnot vielä sadoille tuhansille ihmisille luonnon siitä kärsimättä.

      Minä pidän tiiviistä kaupungista, ja uskon että myös se voidaan rakentaa vihreästi ja viihtyisästi. En minäkään mitään pilvenpiirtäjäslummia tänne halua. Perus muutaman kerroksen taloja, kivijalkakauppoja, ja sitten katupuita, viherkattoja, vehreitä sisäpihoja, taskupuistoja, laajoja kaupunkimetsiä, luonnollisia rantoja... Minä uskon, että Helsingin kasvu ei vielä uhkaa tätä.

      Poista
    3. Kiitos erinomaisesta blogista. En ole törmännyt näin hyvään keskusteluun muualla - vaikka mielestäni kyseessä on kunnallispolitiikan ykkösasia.

      En tuomitse pyrkimystä talouskasvuun - olen itse koulutukseltani kauppatieteiden maisteri. Kritisoin sitä, että Helsingin pitää toimia koko Suomen hyvinvoinnin tasaajana - valtion kassan kannalta on parempi, että Liisa on muuttaa Helsinkiin kaupan kassalle töihin, sen sijaan että on työttömänä Hyrynsalmella. Kaupungin kannalta tilanne voi paradoksaalisti olla päinvastainen - hyvät asukkaat muuttavat hyrynsalmelaisten tieltä pääkaupunkiseudun kehyskuntiin, viihtyisämmille alueille, josta todisteena on viimeisten 10 vuoden negatiivinen verokertymämuutos Helsingissä (köyhät tulee, rikkaat lähtee).

      Missä menee riittävän ja riittämättömän biodiversiteetin raja? Mielipiteeni ovat luonnollisesti subjektiivisia ja ne perustuvat omiin tuntemuksiin ja havainnointiin muutoksista, joita pääkaupunkiseudun eri luontoalueilla on viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtunut - ja ne muutokset ovat olleet hyvin intensiivisiä! Tässä vain muutamia esimerkkejä jo pilatuista / lähitulevaisuudessa pilattavista alueista: Myllypuron metsät, Viikki ja Viikinmäki, keskuspuiston nakertaminen (esim. pohjoisessa Kuninkaantammen asuinalue), Espoon keskuspuiston nakertaminen, Haaga Kehä I:n ja Hämeenlinnanväylän kainalossa, Meri-Rastila jne. Näillä kaikilla luonnonvaraisilla alueilla oli/on luontoarvoa sitä enemmän, mitä enemmän ihmisiä asuu tietyllä pinta-alalla. Voimme tietysti siirtyä sofistikoituneeseen keskusteluun luontoarvojen määrittelystä - sillä aikaa kun sitä keskustelua käydään, kaupunki tekee uuden yleiskaavan, esittää tuloksen hyvänä demokraattisena kompromissina ja... huomaamme, että huomenna lähimetsässämme on puskutraktori. Jos kaupungin suunnittelijat saavat vapaasti tehdä työnsä, niin ainoa vihreä alue löytyy pian Plantagenista. Olen siksi niin kategorinen, koska asiaan pitäisi reagoida heti, kun kehityssuunta muuttuu. Ensiaskeleet näyttävät aina maltillisilta - ensin luonnon puskurialueille asutetaan (tunnetuin verukkein) lisää ihmisiä, seuraavaksi näiden alueiden luontoarvot köyhtyvät, jonka jälkeen lassemännistöt toteavat, että alueella ei ole enää luontoarvoja ja se voi hyvin palvella asuntopolitiikan tavoitteita. Tämän noidankehän täyteen kierrokseen menee tottakai kymmeniä vuosia, mutta miksi se pitäisi hyväksyä? Jos "Lisää kaupunkia kaupunkiin"-tyyliset liikkeet häpeilemättä ajavat omaa asiaansa argumentein, jotka nojautuvat kaupunkikulttuuriin, pihakirppiksiin ja capuccinon juontiin kivijalassa, niin yhtä vakavasti täytyy ottaa huomioon myös niiden asukkaiden kanta, joita lähempänä on Heikki von Hertzenin puutarhakaupunkimalli. Haluaisin joku aamu lukea hesarista uutisen, että kaupunki on kaavoitanut jonkun teollisuusalueen metsäksi, koska kasvava asukasjoukko tarvitsee enemmän (ei vähemmän!) viherpalveluja.

      Poista
    4. Kiitos itsellesi. Kiva että edes jotakuta kiinnostaa.

      Luontoarvoista. Itse alan opiskelijana olen yrittänyt luoda jonkinlaista objektiivisuutta asiaan esim. täällä. Mä annan aika suuren arvon biotoopeille, lajiyhteisöjen edustavuudelle ja sille, millaisia ekosysteemipalveluja ja tarjoavat - se on minusta se pettämätön argumentti luonnonsuojelun puolesta ylipäätään, ja aivan erityisesti kaupungeissa. Tästä seuraa kuitenkin esim. se, että en itke kaikkien noiden mainitsemiesi metsien perään, tai että arvotan kaupunkiympäristöissä kedot, niityt ja ruderaatit korkealle, sillä niiden elinvoimalle kaupungeissa on yllättävänkin hyvät mahdollisuudet. Siinä olet toki aivan oikeassa, että luontoarvojen määrittely on elävää ja vaatisi kunnon akateemisen debatin. Vaan tuskin tulee, huokaus.

      "Ensiaskeleet näyttävät aina maltillisilta..."
      Tämä on ehdottoman totta, ja vaatii sitä, että silmät pidetään auki myös tulevaisuudessa. Jos vielä tänään löytyy monia paikkoja, joihin biologin mielestä voi rakentaa, ei niitä huomenna enää ole niin paljoa. Nykyisten arvokohteiden puolesta täytyy taistella 1) nyt kaavoituskierroksella, 2) luontoalueiden hoitosuunnitelmien ja 3) tulevaisuuden kaavoituskierroksen kohdalla. Ei se työ lopu, ja siksi haluaisin luontojärjestöille kaiken sen voiman ja arvostuksen, jonka ne tähän työhön tarvitsisivat.

      "Jos "Lisää kaupunkia kaupunkiin"-tyyliset liikkeet häpeilemättä ajavat omaa asiaansa argumentein..."
      Mä taas yritän saada myös noi kaupunki-ihmisetkin tajuamaan, mistä luontoasioissa on kyse, ja että luonnon säästäminen ei välttämättä ole tiiviiltä, viihtyisältä ja toimivalta kaupungilta pois - itse asiassa päinvastoin! Siksikin koin tuon SLL:n ulostulon erityisen vahingollisena. Nyt ei kannata kaivella bunkkereita, en usko että se sota on kovinkaan hedelmällistä.

      Toki kannattaa muistaa, että taistelua luontoarvojen puolesta ei tarvitse käydä yhdellä rintamalla. Itse olen persoonaltani aika ymmärtäväinen, sovitteleva ja kompromissihakuinen, ja tällaisia diplomaatteja tarvitaan, mutta toisaalta tarvitaan myös radikaaleja "greenpeacelaisia", jotka ovat valmiita pitämään meteliä kun on tarvis. Ei esim. Meri-Rastilan metsähakkuita olisi muuten saatu peruttua (viivytettyä?). Se vaan kannattaa tajuta oma roolinsa, meluiten vielä yhdistääkin voimansa. Kuten sanoit, keskustelu Helsingin luontoasioista on tällä hetkellä aivan liian vähäistä ja hajallaan.

      Poista