Lahopuutarha

Suomen luonnonsuojeluliiton, Helsingin yliopiston, Aalto yliopiston ja Helsingin kaupungin järjestämän lahopuutarha-kilpailun palkinnot julkistettiin tänään. Kilpailun tehtävänä oli suunnitella biologi-suunnittelijaopiskelijajoukkueissa puutarha, jonka täytyi "hyödyttää luonnon monimuotoisuutta, olla esteettisesti kiehtova ja ympäristöönsä sopiva sekä olla turvallinen". Onnittelut voittajille! Meidän joukkueen ehdotus ei palkintoja saanut, vaan eipä tuo haittaa. Meillä oli hauskaa ja toivottavasti yhteistyö jatkuu vastakin.

Itse kisasta olen erityisen innoissani. Juuri tätä lisää! Kun ihmisillä on pihoja ja kaupunkeihin vaan tarvitaan viheralueita, niin miksi niitä ei voisi tehdä myös ekologisesti järkeviksi?

Olen viime aikoina oppinut eri lähteistä paljon puistojen arvoista. Vanhat puisto- ja kartanopuutkin ovat näet yllättävän mielenkiintoisia tarjoten kodin useille lahottajasienille, kovakuoriaisille ja niin edelleen - kunhan puistoja ei vaan hoideta liian intensiivisesti, ja monimuotoisuudellekin jätetään jokin sija. Olisitko esmes tiennyt, että Espan lehmuksista noin jokaikisessä kasvaa jokin lahottajasieni? Puun ei tarvitse olla kuollut ollakseen laho.

Näin ollen myös puistoihin voidaan ja kannattaa lisätä lahoelementtejä. Vanhan vaahteranrungon voi jättää makaamaan johonkin sivummalle. Näin Helsingissäkin tehdään jonkin verran, aina voisi toki tehdä enemmän. Tuloksena on monimuotoisempi ja runsaampi hyönteslajisto, sitä kautta runsaampi linnusto. Tasapainoisempi eliöyhteisö takaa kestävämmän ja uusiutumiskykyisemmän luonnon, mikä turvaa ne ekosysteemipalvelut jatkossakin. Ja onhan monimuotoinen puistoluonto nyt miljoona kertaa hauskempaa tutkiskeltavaa esim. lapsen kanssa kuin joku sliipattu kaupan nurmiseos.

Erinomainen idea, joka keksittiin yhdessä kilpailutyössä, ja jota mainostan, on lahopuiden QR-koodit. Näitä voi asentaa isoihin lahorunkoihin, josta hätääntyneet kansalaiset ovat olleet huolissaan. Idea on loistava: näin näytetään, että tälläkin rungolla tässä on jokin tarkoitus. Valistus leviää. Tätähän olen ehdottanut jo aiemmin: ihmisille pitää kertoa, miksi maassa makaava runko tai vähän villinä rehottava nurmi on hyvä asia. Näin ne muuttuvat paljon hyväksyttävämmiksi.

Tällä puulla on merkitys. Kuva: SLL

Ilahduttavan paljon kilpailutöissä huomioitiin muitakin ekologisesti hyvän puiston elementtejä: paljon kukkia, kotimaisia kasvilajeja, hallittua hoitamattomuutta ja niin edelleen. Hoidetuissakin puistoissa voidaan vaalia luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja, ja vieläpä todella hyvin: tänne ne perinnebiotoopit ja vanhojen kartanonmaiden kukkakedot. Myös piknik-puistoihin sopivat hoitamattomammat läntit varsin hyvin. Kyllä pölyttäjät tykkää ja sukupuutot vältetään, ja vielä säästetään ruohonleikkuukuluissa. Mä olen jo pitkään sanonut, että ei se ole niiden kukkaniittyjen vika, jos maisema-arkkitehti ei osaa suunnitella niitä hyödyntäen toimivaa ja kaunista puistoa. Se tarkoittaa, että maisema-arkkitehti on huono ja joutaa vaihtoon.

Samassa törmäsin SLL:n kotioppaisiin, joihin en ollut aikaisemmin törmännytkään. Vaikuttavat oikein hyviltä, kannattaa tsekata. Ei biodiversiteetin suojelun tarvitse olla mitään ryppyotsaista kettinkisotaa metsäkoneita vastaan. Se voi olla kaunista, mukavaa, hauskaa ja kiinnostavaa. Samalla turvaa ihmisyhteiskunnan edellytyksiä tällä planeetalla. Ei huono diili.