En ole näin kaupunkiekologina ihan varma, mitä mieltä olen väljistä pientaloalueista. Ne ovat nimittäin yllättävän lajirikkaita alueita. Niitä hoidetaan, kiitettävän usein vähän vähemmällä tarmolla, minkä lisäksi siellä on varttuneita puita, pensaita ja kukkaistutuksia. Erinomaista kulttuuriympäristöä siis. On pikkulintuja, erilaisia selkärangattomia (niin pölyttäjiä, kasvinsyöjiä kuin petojakin), rikkaruohoja, siilejä ja muita nuuskuttajia vaikka millä mitalla. Biotooppina, jos nyt niitä sellaisena voi ajatella, ne ovat aika omalaatuisia: kuin reheviä perinnebiotooppeja, mutta puuvaltaisempia. Rehevinä alueina ovat myös oikein hyviä ekosysteemipalvelujen tarjoajia. Tästä syystä en ole aina ihan ehdottoman innostunut vanhojen (=vakiintunut lajisto) ja väljien pientaloalueiden tiivistämishankkeista. Joku kehä ykkösen sisäpuoli ja muut keskeiset paikat joo, mutta minä antaisin vaikka Pohjois-Espoon ja Itä-Helsingin omakotitaloalueiden olla aika lailla rauhassa.
 |
| (c) Saaripalsta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti