Mitä hippien pitäisi sitten tehdä?

Joku saattoi saada ympäristöongelmatekstissäni sellaisen vaikutuksen, etten oikein arvostaisi hippejä/romantikkoja. Mutta kun se ei ole niin yksinkertaista.

Mikä minua hipeissä hiertää on se ehdottomuus ja dogmaattisuus. Itse olen joutunut tekemään duunia päästäkseni eroon sellaisesta ajattelutavasta, että ongelmat olisi jotenkin sovitettavissa ennalta määrättyyn ideologiaan. Tai että ongelmat olisi ratkaistavissa jotenkin helposti. Eivät ne ole, muuten ne olisi jo ratkaistu.

Mutta tämä tarkoittaa sitä, että olen kuiva. Tarkastelen ongelmia tylsän rationaalisesti. Tai siis pyrin siihen, en minä mikään tietokone ole. Enkä kyllä itse asiassa haluakaan olla, sehän olisi ihan tosi tylsää. Kyllä tunteet täytyy sallia tässä työssä, ja vaalia innostumista ja intohimoa. Kyllä pieni hippi pitää jokaisen säilyttää sisällään. Mikään ei ole kamalampaa kuin harmaa insinöörirotta.

Eli tässä on hippien vahvuus: he ovat mukana täydellä sydämellä. He herkistyvät, suuttuvat, iloitsevat ja villitsevät muutkin ihmiset protestoimaan tai juhlimaan kanssaan (josseivät synnytä vastareaktiota).

Eli se, mitä hippien tulisi tajuta tehdä, olisi keskittyä muiden vaikuttamiseen: tehdä ympäristöongelmat tunnetuiksi, saada muut ihmiset mukaan taistoon, innostaa ja opettaa muita. Hipit ovat hyviä taiteilijoita, opettajia, illanistuja-filosofeja. Esikuvia, sellaisia ärsyttävän hyviä ihmisiä, jotka elävät hyvää ja onnellista ja muut huomioivaa elämää ja järjestävät hyviä bileitä. Sellaisia hippien pitäisi tajuta olla, eikä esmes yrittää esittää tieteilijöitä. He saavat sitten värvättyä varsinaiset tieteilijät ja insinöörit oikeasti korjaamaan ne ympäristöongelmat.