Vuodareita: Prioriteetit

Luennon jälkeen siinä kymmenen aikoihin piti ryhtyä raapustelemaan kandintutkielmaa. Se pitää oikeasti nyt saada käyntiin ennen kesää. Vähän kuitenkin väsytti, ja perjantaina missattu pussitiainen sekä Lammassaaren pitkospuilla nähty viiksitimali polttelivat mieltä. Päätin kuitenkin hillitä itseni ja jäädä tietokoneluokkaan. Lukaisin sähköpostin, kävin nopsaa Viikin lintusivuilla ja Siellä on jalohaikara!

Menoks.

Hakalan tornista ei jallua näkynyt, oli kuulemma jo hävinnyt. Niinhän se aina... Oli siellä kuitenkin jotain, haapana ja punajalkaviklo, sekä jokin kaukainen pikkukahlaaja jonka määrittämiseen eivät riittäneet kiikareiden teho eikä taito. Kala- ja lapintiiran näin; lensivät oikein oppikirjamaisesti vierekkäin, niin että tuntomerkit sai hyvin selville. Hetken päästä näin jotain ruskeaa lentävän oikealla.
- Mikäs tuo ruskea peto on?
- Se on ruskosuohaukka.
- Onko?
- On.
Elis! Kiitoksia vaan tuntemattomalle ornille.

Kun nyt kerran olin jo Viikissä, ajattelin käväistä Pornaistenniemellä ja Lammassaarella, josko se pussitiainen ja timali olisivat siellä. Pussitiainen tuli kyllä niin helposti kuin tulla saattaa, killui siinä polun päällä Pornaistenniemen tornin kupeessa ja lauleli. On se suloinen!

Rohkaistuneena läksin Lammassaareen. Pitkospuilla terästin aistini, mutta ei siellä ollut mitään pajusirkkua kummempaa. Tosin kuulemma merikotka meni juuri siellä, minne en katsonut.

Lammassaaren torni olikin sitten täynnä kanssaorneja. Lintuja niinkään, perus lokkeja, rastaita, koskeloita, harmaahaikaroita ja niin eespäin. Niittykirvisen näin möngertävän heinikossa - tai oletan sen olevan niittykirvinen koska se oli niityllä möngertävä kirvinen. Vaan eipä aikaakaan, kun nuo oikeat ornitologit rupesivat lausumaan jotain jännempää. Kovin kiltisti antoivat minun vielä katsoa putkestaan. Siellä näkyi pikkulokki, -kuovi ja ennen kaikkea pikkutiira. Eipä muuten oo muilla symbionteilla näköjään tätä havista.

Tämä oli sangen hieno näky ja päivä, kiitos Pyhälle Sendarille sekä Anonyymeille Aikuisille.

Luonto =/= Metsä

Helsinkiin on tehty uusi strategia, koska pitäähän kaupungilla olla strategia. Joka on ilmeisesti onnistunut, koska kaikki puolueet kokevat saaneensa jokseenkin kaiken tärkeän läpi.

Vihreät ovat ilakoineet kaiken muun muassa seuraavan kohdan läpisaamisesta:

Yleiskaavan hyväksymisen yhteydessä perustetaan metsäinen suojeluverkosto tavoitteena nostaa suojelualueiden määrä kaupungin maa-alueista luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi.

Mikä kuulostaa luonnollisesti ensi alkuun erinomaiselta. Lisää luonnonsuojelualueita ja biodiversiteetin turvaamista. Lauseessa on kuitenkin yksi ongelma. Siinä vaaditaan nimenomaan metsäisiä suojelualueita.

Helsingissä on Ympäristökeskuksen mukaan 1108 kasvilajia. Näiden jakautumista eri elinympäristöihin voi ihmetellä Kurton ym. sangen perusteellisessa selvityksessä. Kartoista näemme, että metsäkasveja (metsät+lehdot) on Helsingissä 67+45 eli 112 lajia. Huomautan, että tässä ovat kaikki lajit, eivät suinkaan pelkästään uhanalaiset lajit. Ja edelleen puhutaan vain kasveista, esmes hyönteislajiston kohdalla kartat voisivat olla varsin mielenkiintoisia.

Eli vaikka saisimmekin suojeltua jokikisen metsäpläntin Helsingissä, suojelisimme vain 10% kasvilajistosta! Tämä on ongelma sikäli, että kasvupaineet ovat Helsingissä edelleen kovat, ja uusia alueita tullaan hamuamaan rakentamiselle. Jos nyt tuhrataan kaikki energia nimenomaan kaupunkimetsien suojelemiseksi, voidaan tehdä suurta vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle. Emmehän me esim. halua suojella jotain Talin urheilupuiston metsää vain siksi, että se on metsä? Tai jos me haluamme suojella sen nimenomaan siksi, että se on metsä, emme halua perustaa suojeluverkostoa monimuotoisuuden lisäämiseksi vaan virkistyspalvelujen turvaamiseksi.

Suojelemalla metsät emme suojele ruderaatteja.

Älkää nyt käsittäkö väärin, pidän kaupunkimetsiä edelleen arvossaan. Ne ovat verrattomia ekosysteemipalvelujen tarjoajia ja virkistysalueita. Samoin vanhan metsän lahottajalajistolle Helsingillä voi olla paljonkin tarjottavaa. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että paljon lajirikkaammat, paikoin myös uhanalaisemmat luontotyypit jätetään huomiotta.

Aloite on siis hyvä, mutta tämä asia tulee huomioida. Itse olisin jättänyt sanan "metsäinen" kokonaan pois. Suojelualueiden tarpeen tulee nimittäin perustua tieteelliseen arviointiin, ja se pitää tehdä kerralla kunnolla. Kaupungin edellistäkään suojeluohjelmaa ei ole vielä saatu täysin toteen, joten on ihan turha ruveta huutelemaan tulevaisuudessa uusien, avoimien luontotyyppien suojelun puolesta, kun "johan täällä on niitä metsiä suojeltu niin ja niin monta hehtaaria".